On the 1st of April 2003 the Nuclear Netclub maintenance unit launched "Information" - a 1984 Wigwam album that never existed. The CD release of the album, announced in the Nuclear Netclub news section, led fans astray, resulting in record-breaking traffic and an avalanche of hilarious messages in Netclub's guestbook.
This is what the Nuclear Netclub front page looked like on All Fools' Day 2003:
Here are the contents of the "Information" page, complete with track & personnel listings and fake reviews:
Additional musicians: Jan Noponen, drums (10-13), Pedro Hietanen, accordion (5), T.T. Oksala, Roland guitar synthesizer (7),
synclavier (9), Jone Takamäki, saxophones (7), Paavo Maijanen & Timo Kojo, background vocals
Produced & engineered by Kassu Halonen
Recorded at Takomo Studios, Helsinki, November 1983
Cover by Riipinen
CD bonus tracks recorded by Juha Heininen at Millbrook Studios, Helsinki, July 1983
CD 24-bit remastering by Pauli Saastamoinen at Finnvox Studios, February 2003
CD liner notes by Robert Silverstein
Mika Junna, Soundi 3/1984:
Tässä se nyt sitten on, seuraaja Wigwamin seitsemän vuoden takaiselle Dark Albumille. Luulen pohjimmiltani ymmärtäväni, miksi Wallu, Jussi ja Timo tyrkkäsivät levyn yours trulylle kollektiivisesti hymyillen. "Kuuntelehan poika tästä kunnon musiikkia, tällaista sanottiin aikoinaan progeksi..."
Nimiraita käynnistää Informationin Ari Taskisen huohottavalla syntetisoijaintrolla. Helsinki-Vantaa-Tukholma-Lontoo? Elämme kiihkeätä aikaa ja Taskinen tiivistää tämän kymmeneen kiihkeään sekuntiin. Vando Suvannon kulmikkaasti nykivät sähkörummut liittyvät pian seuraan takomaan kolmannen maailman Radio Kebabien beattiä. Bändistä voi olla erehtymättä vasta sitten, kun Jim Pembroke aloittaa tulkintansa. Eihän tämä huonolta kuulosta, mutta kuulen myös vanhojen fanien narisevan kiikkutuoleissaan. Wigwam, nol poääng?
Elektrassa pääsee pääosaan Rekku Rechardtin kitara. Kappaleessa on hypnotiikkaa, onkohan Rekku kuunnellut Killing Jokea? Skyscraperissa vingutus jatkuu; tämä kappale on rehellisesti sanottuna ainoa, joka jollain tapaa jäi mieleeni bändin viime lokakuiselta yo-talon näyttökeikalta. Silloin rummuissa oli pehmeämmin (ronniemaisemmin! lat. huom.) soittava Jan Noponen. Häntä työllistää nykyään kuulemma liikaa Lapinlahden linnut, helsinkiläinen kabareebändi, jota on kovasti kehuttu, joten Jim ja kumppanit ottivat tilalle vanhan kaverinsa Suvannon.
En aio ruveta kirjoittamaan albumista samanlaista romaania kuin eräät aikoinaan. Hieman ihmetellen huomaan kuitenkin pitäneeni Easy Moneyn leppoisasta aikuispoptatsista. Toisaalta levyn lopetus on karsea, Lost Tomahawk on Rekun instrumentaalinen ylijäämävingutus ja Lady September kosketinvetoinen AOR-balladi, joka olisi enemmän kotonaan vaikka Liisa Tavin levyllä. (Wallu kävi huomauttamassa, että Lost Tomahawk on 80-luvun Pigstorm ja Lady September 80-luvun Lost Without A Trace.)
En tiedä moniko Informationia on kaivannut ja moniko lp:seen tulee palaamaan. Kiitettävällä tavalla Wigwam on kuitenkin pessyt itsensä 80-luvun haasteisiin, nuorentanut ilmettään ja edes yrittänyt katsella asioita uudella tavalla, Orwellin vuoden prisman läpi. Ei ole sellaista asiaa kuin helppo raha - helposta comeback-levystä puhumattakaan.
Ugh, olen puhunut!
Euroviisuilla ja toisen luokan pop-laulajien kanssa tehdyllä yhteistyöllä maineensa loanneelle Jim Pembrokelle mikään ei tunnu olevan pyhää. Kun Jim Pembroke Band ja Jimbo eivät ole viime vuosina kantaneet musiikillista hedelmää, on kaivettu esiin Wigwamin nimi. Information-lp:tä kaupataan häpeilemättä vanhan kunnon Wigwamin uutena tulemisena.
Information kaikuu tyhjiä lupauksia. Vando Suvannon sähkörumpujen ja Ari Taskisen synteettisten kosketinsoitinmaailmojen puitteet ovat kolkkoakin kolkommat. Rekku Rechardtin bluesista ammentavat kitarat ja Jim Pembroken laulut eivät ole kotonaan näissä sfääreissä.
Information ei jää aikakirjoihin. Orwellin vuosikymmenen haasteisiin Nuclear Nightclubin hämyistä ei ole; ei, vaikka mukaan on palkattu Pelle Miljoona -popparit Taskinen ja Suvanto.
Kun vanhat hämyt eksyvät, syntyy rumaa jälkeä. Vielä rumempaa jälkeä syntyy, kun vanhat hämyt houkuttelevat mukaansa nuoria, tolkuissaan olevia ihmisiä. Näin on käynyt Wigwamin Informationin kohdalla. Tästä ei levy juuri huonone.
Eipä meitsikään voi salailla, että Wigwamia ja Pelle Miljoona OY:tä on tullut kuunneltua. Aikanaan. Jos nyt ei aina julkifaneillen, niin kotitarpeiksi. Informationilla esiintyvä Wigwam Oy on mahalasku riemukkaimmasta päästä.
Pellen Radio Kebab hehkui vielä tunnetta, varsinkin Taskisen ja Suvannon kosketin- ja rumpumaailmoissa oli mielenkiintoa. Jim Pembroken vänisevän laulun ja Rekku Rechardtin wanna be -kitarabluesin kanssa Taskinen ja Suvanto eivät kuitenkaan natsaa millään yhteen. Meininki on vielä olevinaan niin modernia, niin modernia.
Viime vuosikymmenellä Kaivopuistossa Kuulapään elämä muuttui, kun Wigwamin taideprogevirkkauksen jälkeen lavalle nousi muuan Dr. Feelgood. Mää en ole katunut yhtään sitä suuntaa, jonne tulin noin niin kuin musiikkimielessä lähteneeksi. Information edustaa aivan toista, elämälle vierasta suuntausta. Nyt on pakko ottaa suihku. Sikäli jos tällainen informaatio lähtee kaalista pesemälläkään.
Surkeaakin surkeampaan musiikkikevääseen saapui sentään yksi valonpilkahdus. Kärkipään musiikillista informaatiota tarjoaa Information-platallaan Wigwam, suomalaisen progressiivisen rockin suurin nimi.
Kaikki on kuin vanhoina hyvinä aikoina. Pekka "Rekku" Rechardtin kitara soi tulta ja tappuraa. Esimerkiksi mahtavalla Lost Tomahawkilla "Rekku" todella näyttää, kuinka kuusikielistä soitetaan.
Jim Pembroke (laulu, koskettimet) ja Måns "Måsse" Groundström ovat muut vanhat Wigwam-miehet. Edesmennyttä Ronnie Österbergiä paikkaa rumpupallilla Vando Suvanto ja koskettimissa soittaa Ari Taskinen, Pelle Miljoonan riveistä tuttu.
Entisten Wigwam-suosikeiden kastiin nousevat Lost Tomahawkin lisäksi Elektra ja Chessmate In Tangers. Näissä kappaleissa tunnelmat muuttuvat ja kehittyvät kuten progressiiviselle rockille sopiikin.
Kyllä se on niin, että Informationilla Wigwamin porukka pesee aika monta uutta yrittäjää. Kun on taito hyppysissä, on helppoa näyttää kuinka sielukasta musiikkia tehdään. Enää ei puutu kuin Wigwam keikalle Renkkuun. Välitetäänpä tässä sellaiset toiveet "Wigujen" keikkamyyjälle.