Soololevy on sikäli harhaanjohtava määre, että Toden toistolla kuullaan vahvaa yhtyesoittoa Pekka Suvannolta, Harri Vainikalta ja Pekka Nylundilta, joiden kanssa Gustavson työskenteli tuolloin myös Sahti-nimen alla.
Uskovaista luomufunk-fuusiota, siinäpä voisi olla olla yksi määre levyllä leijuvalle musiikille. Gustavson vetää joukkojaan samanlaiseen svengaavan musiikin ja oudon sanoittamisen liittoon, jota 90-luvulla rupesi omalla tavallaan harrastamaan Absoluuttinen Nollapiste - Toden toistonsa todennäköisesti kuunnellut ryhmä.
Gustavsonin lyriikoiden osalta pelin henki on selvä jo aloitusraidalla Yritän kertoa sinulle kaiken minkä halajat minun tietävän: kun on löytänyt kristityn jumalan rakkauden, tuntuu maallinen rakkaus sen rinnalla valjulta. Kuulijasta riippuu, kokeeko näkemyksen elähdyttävänä vai tuputuksena. Yleissävy on ylistävä, ei piehtaroiva, eikä pakanakaan voi kieltää sitä, etteikö Gutsi Oikean elämän ekstasiassa heitä parasta koskaan suomeksi laulettua steviewonder-fraseerausta.