Uusi Snakecharm-levysi on itämaisen oloisilla asteikoilla ja teemoilla tehtyä, raskastakin riffirockia - jotakin sellaista, jota fanisi 2000-luvun alun Snakecharm-keikkojen perusteella osasivat vähän odottaakin.
- Työstin materiaalia jo 2000-luvun alussa, mutta se oli demoluontoinen esivaihe. Kierrätyksestä ei ole kyse. Sellaiset kappaleet kuin Prayer Arising, Flying tai Snakecharm 8 ovat syntyneet vasta myöhemmin. Levyn orientalismia en osaa eritellä. Sama kun rakastuu johonkin ihmiseen - ei silloin analysoi, miksi häneen rakastuu. Kokee vain, että joku asia vetoaa ja that's it. Muutamassa biisissä olevat varsin orientaalisen kuuloiset skaalat ovat itse asiassa harmonisen mollin moodeja. Se on klassisen musiikin perusskaala, hyvinkin Bach-, Mozart- ja Beethoven -maailmaa. Skaalan tukipiste on vain siirretty, jolloin se kuulostaa orientaalilta. Yleisiä, kaikkialla kuultavia musiikkielementtejä voi painottaa eri tavalla, tehdä yllättäviä musiikillisia löytöretkiä ihan lähellekin.
Olet kirjoittanut levynkanteen, että albumi perustuu monotoniaan, toistoon ja yksinkertaisuuteen. Viet aseet kriitikoiden käsistä.
- Manifestoin viehätystäni arkaaisiin asioihin - yksinkertaisuudessa on voimaa. Murrosiässä olin vielä Beatles-fani, mutta kun blues alkoi myöhemmällä iällä viehättää, ymmärsin hyvin pelkistetyn ilmaisun ja toiston kauneuden. Halusi soololevyni rakentuvan niille. Mukana on shamanistista perinnettä, uppoudutaan transsinomaiseen tilaan ja avaudutaan kokemuksille.
Snakecharm ei ole kitarainstrumentaali-levy, vaan kirjoittamasi lyriikat ovat varsin olennaisessa roolissa.
- Olen aina vierastanut alleviivatusti kitarasoololevyjä. Bändimäinen kokonaisuus viehättää loppupeleissä enemmän. Kitaran pitää olla luonteva osa kokonaisuutta.
Tutkit teksteissäsi yksilön paikkaa universumissa.
- Olen vuosien varrella päässyt tekemisiin sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat myös tutkineet näitä asioita. Olen päässyt käymään maailmankatsomuksellisia debatteja, joissa on pohdittu yksilön olemusta. Mitä ihminen on ilmiönä tai olentona? Näihin pohdiskeluihin liittyviä kuvia on lyriikoissa.
- Minkään ajattelutavan kaupparatsuksi en lähde. Olen käyttänyt taiteilijan vapautta ja unohtanut toden ja valeen rajan. Voin liikkua vapaasti maailmassa, joka viehättää. Snakecharmin lyriikoissa on teemoja, jotka ajatuksina koen viehättäviksi, kauniiksi ja puhutteleviksi.
Kuvittelun, unen ja toden rajamailla olevia tunnelmia tai autiomaateemoja löytyy myös Carlos Castanedan kirjoista. Oletko lukenut niitä?
- Yhden kirjan luin joskus aikoinaan. Muistan kokeneeni sen kiinnostavana, mutta isoa vaikuttajaa hänestä ei tullut.
Vuoden 2000 Snakecharm-keikoilla esititte hienoa, Hannu Leidenin laulamaa Delirium-kappaletta. Minne se jäi?
- Se ei oikein istunut tänne. Deliriumhan on Arto Mellerin teksti, hieno teksti kyllä ja onnistunut biisi. Tämä levy katsottiin kuitenkin mielekkääksi tehdä englanniksi. Yritin luoda mahdollisimman hyvän kokonaisuuden. Jospa joku rako Deliriumillekin joskus löytyy.
Avausraita Regaining Holdin voisi katsoa viittaavan rakastettuun Wigwam-kappale Losing Holdiin. Sinut tunnistaa kitaristiksi ensitahdeista. Mistä syntyy Rekku-tyyli?
- Vaikea sanoa. Se on luontainen tapani käsitellä asioita. Tietoisesti en ole tyyliä rakentanut, se on tullut. Siitä asti kun olen kitarasta ruvennut ääniä saamaan, mukana on ollut se minulle ominainen tatsi.
Komppaat värikkäästi, soitossasi on sellainen mietteliään rupatteleva ote, joka sooloissa riistäytyy käsistä.
- Niin. Joo, kyllä.
Yksi kitaristi-trademarkkejasi ovat syöksypommittajan lailla alas tippuvat kirkuvat bendaukset eli kielenvenytykset.
- Niissä katkeilee kieliäkin, kun vedät kaksi sävelaskelta ylös ja sieltä tulet alas. Ne täytyy aika nopeasti tehdä.
- Kavereitten suosituksesta. Kasasin ryhmää hesalaisista soittajista - basisti Mikko Vuorelan huomasin pelimieheksi Stadin Juhlaorkesterissa, jossa soitin toissa kesänä. Hän suositteli rumpaliksi Järvisen Samia, ja kun triona olimme treenikämpällä jauhaneet, ajattelimme että ihan kiva mättää ja käydä maailmoja läpi, mutta joitakin lisäelementtejä kaivataan. Vuorela ja Järvinen sitten suosittelivat Maikkia vokalistiksi. Hänet kutsuttiin paikalle.
- Alkuperäinen ajatus oli käyttää laulua instrumentinomaisena äänimaiseman luojana. Maikki sanoi ettei hän sellaista osaa, hän haluaa tietää mitä laulaa, pitää tuoda tekstejä. Tuli kova paikka eteen - tein tekstit viime vuoden keväällä ja kesänä. Istuin pari päivää, suolsin tajunnanvirtatekniikalla kaikennäköistä ja kelasin teemakokonaisuutta - yksilö kautta sielun olemus kautta kohtalo. Jätin tekstit pariksi kuukaudeksi hautumaan ja loppuvääntö tapahtui muhimisen jälkeen helposti.
Yleinen luulo on, että Wigwamissa Jim Pembroke kirjoitti kaikki tekstit, mutta etkös itsekin tehnyt jotakin?
- In A Nutshell on minun tekemäni ja Bless Your Lucky Stars. Jälkimmäisen krediitit taisivat mennä Pembrokelle, mutta en jaksa tapella sellaisesta (naurua).
Mitä mieltä muut wigut ovat olleet sooloprojektistasi?
- Hiljaisen myötämielisiä. Mitään konflikteja ei ole ainakaan tullut. Ei ole kauheasti tullut oltua yhteydessä viime kesän keikkojen jälkeen. Kepan (Jari Kettunen, rummut) kanssa puhuin puhelimessa pari viikkoa sitten. Hän kovasti onnitteli ja iloitsi puolestani.
Mitä Wigwamille kuuluu?
- Totaalista hiljaiseloa. Olen paneutunut koko viime syksyn ja talven soololevyyni. Puhetta on ollut, että seuraavaa Wigwam-albumia ruvetaan jossain vaiheessa tekemään.
Lähteekö Snakecharm keikoille?
- Jonkun asteinen klubirundi syksymmällä varmasti tulee. Mutta seurataan ensin, että miten levy otetaan vastaan. Että onko spontaania kiinnostusta.
Mitkä ovat Rekku Rechardtin mietteet Meriläisen kirjasta?
- Myönteiset. Olen itse pitänyt siitä ja järjestään kaikki muutkin. En ole kuullut yhtään poikkipuolista kommenttia. Kirja on tehty hyvin ja paneutuen, aihetta kunnioittaen. Ei voi olla kuin kiitollinen, että pääsimme tällaiseen käsittelyyn.