Suonna Kononen, Karjalainen 23.01.2004:

Iloisesti Hammondilla? Tunteella ainakin!

Tätä on odotettu: maan roots- ja jazz-henkisten kosketinsoittajien spirituaalinen ykkösmies Jukka Gustavson kiertueella, joka ulottuu Joensuuhun asti.

Lähinnä pääkaupunkiseudulla ja harvakseltaan keikkailevaa Gustavsonia on kuultu Joensuussa viimeksi Ilovaarirockissa 2001 Eero Raittisen kanssa. Silloin ohjelmistossa oli lähinnä the Bandia ja bluescovereita, kun nyt Gustavson on liikkeellä etupäässä omalla materiaalillaan. Kiertueen ohjelmisto ja kokoonpano pohjaavat viimekeväiseen Between Fire And Ice -albumiin, jolla Gustavson heitti pöytään vahvan ja värikkään kokoelman modernia rhythm n bluesia jazz-, funk- ja jopa hiphop -viittein.

Vaikka levytyksen Jukka Gustavson Organ Fusion Band on nyttemmin typistynyt Jukka Gustavson Bandiksi, ei musiikista ole leikattu rönsyjä.

- Improvisatorinen funktio vain edistyy kiertueen mittaan, Gustavson iloitsee puhelimeen kotonaan Sipoossa, kun Suomen Jazzliiton sponsoroima rundi on puolessa välissä.

- Toisaalta tuntuu raskaalta soittaa peräkkäisinä päivinä olevia konsertteja. Meikäläinen ei ole sellaiseen oikein sovelias, soitan itseni aina niin puhki. Sormet kipeytyvät ja kynnet halkeilevat, kun en osaa säästeliäästi soittaa tällaista fiilismusaa. Siis haastetta kerrakseen tällaiselle ei-kiertue-ihmiselle...

Viimeksi Gustavson on ollut Suomen-kiertueilla 1970-luvulla Wigwamin kanssa. Yhtyeen haamu seuraa Gustavsonia sitkaasti, mitä tosin ovat edesauttaneet Gustavsonin piipahtamiset muutamilla 2000-luvun Wigwam-keikoilla.

- Taas on tultu Wigwamista kysymään ja vanhoja keikkamuistoja kertomaan. Mikä siinä bändissä ihmisiä jaksaa viehättääkään, Gustavson huokaisee.

- Hauskimman uuden jutun kuulin nyt 70-luvun Keimolan festivaalilta. Kertoja oli kuunnellut polvet mudassa, kun olimme soittaneet Sibeliuksen Finlandiaa. Että semmoista isänmaallisuutta.

Kollektiivinen eksyminen

Improvisointi ja vapaa pudotus ovat olleet olennaisessa osassa Jukka Gustavsonin uraa. Pekka Pohjolan rinnalla, niskassa ja edellä kiidetyt soolo-osuudet olivat huomattava osa varhaista live-Wigwamia. Myöhemmän soolouran levytyksissä avara luonnostelu tyyliin Valon vuoksi, freevyörytys a la Meren pauhu meren laulu ja solistinen irroittelu esimerkiksi Bluesion- ja Moments -albumeilla ovat olleet esillä.

- Jazzhenkiselle muusikolle on puuduttavaa soittaa illasta toiseen samalla tavalla, Gustavson kuittaa.

- Konsertin parhaita hetkiä ovat, kun eksytään kollektiivisesti johonkin paikkaan, jossa ei ole aiemmin käyty. Jos jo levytyksen soolo on improvisoitu, olisi hullua pyrkiä pelkkään sen toisintamiseen esitystilanteessa.

Hyvä uutinen on, että Between Fire And Icen arvostelumenestyksen jälkeen Gustavsonin levytystuotanto on saamassa lisää vauhtia. Gustavson on ollut vuosia Kari Peitsamon kaltaisten kulttitaiteilijoiden kuopassa: nimi kyllä tunnetaan, mutta levyjä ostavat vain ne uskollisimmat muutama sata fania.

- Pyörittelen työpöydällä kahta sävellyskokonaisuutta, hieman progressiivisempaaa ja toista hieman jazzillisempaa, jotka saattavat yhdistyäkin, Gustavson kertoo tyytyväisen oloisena.

- Lisäksi Hottoe-kokoonpano on menossa taas studioon, kun (basisti) Harry Vainikka päätti vastata osasta kustannuksia omakustanne-tyyppisesti. Hottoenkin levy saattaa siis olla tulossa.