Suonna Kononen, Karjalainen 30.10.2001:

Wigwam: Plays Wigwam Live

Verevää

Saisiko olla elävänä purkitettua Wigwamia Helsingin Tavastialta huhti- ja heinäkuulta 2001? Kas tästäpä. Yhtye on verevässä kunnossa, ote Colossuksen, Do Or Dien tai Bless Your Lucky Starsin kaltaisiin klassikkoihin on suorastaan aggressiivinen. Jaa että uutta materiaalia pitäisi kuulla? No, uutta studioalbumia on lupailtu ensi vuodelle. Wigwam on toisessa tuplalivessään. Live Music From The Twilight Zone (1975) taltioi Jukka Gustavsonin ja Pekka Pohjolan sisältäneen kokoonpanon viimeisiä Helsingin-keikkoja. Levy hehkuu edelleen maagisesti, vaikka koostuukin aika tavalla lainamateriaalista. Nuclear Nightclub-, Lucky Golden Stripes And Starpose- ja Dark Album -studioalbumit tehnyt kokoonpano ei valitettavasti liveä tehnyt, kuten ei myöskään 90-luvulla Jan Noponen rummuissa palannut Wigwam. "Valitettavasti" siksi, että Wigwamin keikat halki vuosien kokoonpanoista riippumatta ovat tulleet tunnetuksi henkeäsalpaavasta ja maanisesta soitostaan. Yhtye on puhaltanut lauluihin lavalla henkeä.

Wigwam Plays Wigwam Livellä soittaa sama kosketinsoittaja Esa Kotilaisen vahvistama kokoonpano, joka äänitti Nuclear Nightclub -klassikon. 1980 kuolleen Ronnie Österbergin korvaa Jari Kettunen. Österbergin signatuureja oli runollinen peltien ja tomien käyttely. Kettunen on raskaskätisempi ja teknisempi, eittämättä erinomainen lajissaan. Hänen matemaattisia komppejaan esimerkiksi No New Gamesillä on ilo seurata.

Jim Pembroken äänessä on tulkinnallista rosoa, kuudettakymmenettään käyvän näkemystä. Rekku Rechardtin kitarismi leiskuu esimerkiksi Tramdriverissa, jonka studioversion elegantista popista noustaan uusille tasoille. Esa Kotilainen soittaa komeat moog-soolot Do Or Diehin ja Grass For Bladesiin, tuo klavinetilla potkua Simple Human Kindnessiin ja piristää haitarillaan Nuclear Nightclubia - muun muassa.

Jari Kettusen ja Måns Groundstroemin komppi on miksattu esille. Osin tähän liittyen liven soundit ovat jakaneet fanien mielipidettä. Ne eivät mene yksi yhteen yhtyeen keikkasoundin kanssa, sävytys on astetta modernimpi, kompressoidumpi.