Esa soittaa levyllä itse kaikkia instrumentteja, jotka ulottuvat intialaisista kelloista haitarin ja kanteleen kautta erilaisiin syntetisoijiin. Monen moiset äänisuodattimet ja kaikulaitteet kuuluvat myös kuvaan. Jos tämä kuulostaakin epäilyttävältä, niin ei syytä huoleen. Esa nimittäin käsittelee koko tarvekalustoa maulla, joka puhuu omaa selvää kieltään hänen kokonaisnäkemyksensä kypsyydestä. Lopputuloksessa on ratkaissut laatu eikä määrä. Seikka josta Esalla olisi paljon kerrottavaa Wakemanille tai t.dreamilaisille.
Vaikka vaikutteita on selvästikin ammennettu useasta eri suunnasta, mitään niistä ei erehdytä käyttämään liiaksi. Sitä paitsi joukossa on tarpeellinen määrä ideoita, jotka ovat puhtaasti kotilaisia. Tuloksena on musiikkia, jonka ilme on laaja, vaihdellen selkeistä melodiakuluista täysin abstrakteihin kuvioihin. Tämä on avaruusmusaa sanan parhaassa mielessä, koska siinä on jätetty riittävästi tilaa kuulijan mielikuvitukselle sen sijaan, että häntä pidettäisiin tylsänä robottina, jolle syötetään raivostuttavan ilmeisiä ja valmiiksi pureksittuja fiiliksiä.
Entä äänitys? Se on erittäin hyvä. Mitä vielä muuta? Olen soittanut tämän jo koko monta kertaa ja joka kerta pidän siitä enemmän.
Ole ensimmäinen teidän rapussa ja syöksy Ajatuslapsen kanssa kallosi syvyyksiin!