Brief summary in English: In February 2006, Jukka Gustavson released on his Toinen maisema album a song "Helge", a based-on-a-true-story song about old Wigwam roadie Helge. Wigwam enthusiast, music journalist Suonna Kononen interviewed Gustavson about the song's and Helge's backgrounds.
"Helge, Helge, Helge." Vanhasta Wigwam-roudarista storytelling-tyyppisesti kertova "Helge" on yksi emotionaalisimmista kappaleista Jukka Gustavsonin laulunkirjoittajan uralla. Kappale ilmestyi Hottoe-kokoonpanon repertuaariin hienolla Helsingin Semifinalin keikalla 20. syyskuuta 2000, jolla debytoivat myös Gustavson-sävellykset "Grow Grain Grow" ja "Uuden aamun väkeä". Kaikki nämä kappaleet pääsivät levylle vasta liki kuuden vuoden odottelun jälkeen, kun Hottoen albumi rahoitusongelmien takia ilmestyi vasta helmikuussa 2006.
Hyvää kannattaa tietysti odottaa, eikä "Helgen" sisältö ole mihinkään tyhjentynyt.
Puhelinhaastattelin Jukka Gustavsonia sanomalehti Karjalaiseen 21.2.2006 Gustavsonien pariskunnan Joensuun tanssiteoskeikan tiimoilta. Haastattelussa sivuttiin pitkälti myös "Helgeä". Helgen tarina ei mahtunut Karjalaisen juttuun (joka julkaistiin 22.2.2006 otsikolla "Toivottomuutta ja liikeoksennusta vastaan"), olisi ollut lehdelle liian detaljikaskin, mutta Wigwam- ja Gutsi-faneja se varmasti kiinnostaa ja on nauhalta purettuna tässä.
SK: "Helge-kappale" on merkillinen teos. Kriitikon hommassa paatuu aina välillä kuuntelemisiin. "Helge" on kuitenkin niin aseistariisuva esitys, että harvoin sellaiseen törmää.
JG: Sepä on hieno kuulla, kun laulussa on elävästä ihmisestä kysymys. Olen yrittänyt tehdä oikeutta parhaan kykyni mukaan. En yhtä hyvin kuin Dylan olisi osannut [haastattelussa sivuttiin aiemmin Dylanin henkilökappaletta "Lenny Bruce", jota Hottoe on esittänyt keikoilla / SK], mutta jotain kuitenkin on yritetty.
SK: Meitä suomalaisia pidetään monesti yksioikoisena kansa. "Helge" maalaa portraitin hahmosta, joka on selvästikin ollut elämäntapaintiaani jo vanhoina yhtenäiskulttuuriaikoina.
JG: Onko sulle tuttu Helgen tarina?
SK: Sillä tavalla vain, että olen hänen hahmostaan Wigwam-tarinoiden yhteydessä kuullut.
JG: Hän oli puoliverinen romani, äiti valkolainen, isä romaani. Helge oli hyvin katkera isälleen, kun isä hylkäsi perheensä ja lähti helluntaipastoriksi Ruotsiin. Ei pitänyt mitään yhteyttä poikaansa. Hautajaisseremoniassa oltiin Leenan kanssa, lauloin yhden kappaleen. Helgen äiti soitti minulle ja pyysi että tulisin hautajaisiin laulamaan. Isän persoona oli hieman falski. En halunnut kaikkea laulussa paljastaa... Hänen tunnontuskansa hautajaisissa oli hieman teennäistä. Ennen stagelle menoa ei ollut surun häivää miehessä. Kun meni stagelle, pyrki itkettämään paikallisia naisia. Hän horjahti ikään kuin hengen koura olisi häntä töytäissyt. Huusi "antakaa minulle anteeksi". Kauhea show päällä. Jos otti sen aitona, niin oli hänellä syytäkin tuntea tuskia, kun ei pitänyt poikaansa yhteyttä.
SK: Jäikö teille entisille wigwameille Helgen poismenon jälkeen semmoisia tunteita, että jotain jäi sanomatta Helgelle, vai ympäröikö häntä rakkaus 70-luvulla?
JG: Ei varmaan ympäröinyt. Helge kai kuoli samana vuonna kuin Ronniekin, 1980. Aika lähellä olivat heidän hautajaisensa. Ronnien itsemurha teki häneen aika pahan vaikutuksen. Pöyrykin teki silloin itsemurhan... Tiesin että Helge oli tosi masentunut. Hanoi Rocksin porukoihin oli mennyt saadakseen töitä, heidän roudarinaan oli. Ne olivat niin räjähtänyttä sakkia, että Helgen humaani, herkkä sielu kärsi niiden tyyppien toilailuista. Töitä ei ollut tarpeeksi, ei roudarin ura oikein Suomessa lyö leiville. Ei täällä ole bändejä, joilla olisi tarpeeksi tarjota töitä roudareille. Helgellä oli marginaaliin ajautuminen, päihdeongelmaa, joku riita tyttöystävän kanssa kaiken kukkuraksi. Muutenkin debis päällä, veti viinaa. Asioiden kasautuma. Hänellä oli hirveä ikävä Ronniea, Ronnie oli varmaan hänelle läheisin bändissä. Ei varmaan tullut sanottua kaikkea, myöhäistähän tämä nyt on. Mullakin tuli laulusta idea vasta, kun Hottoe perustettiin. Että yritänpä tehdä Helgestä laulun.
SK: Se on kaunis laulu vaikeasta aiheesta, aikojen muuttumisesta, siitä hengestä ja sydämestä, minkä pitäisi olla läsnä musiikinteossa.
JG: Oli tärkeä asia, että nekin teemat tulivat siihen mukaan.
SK: Laulun lopussa laulat Pelle Miljoona -soundilla...
JG: No juu, onnistui musta kyllä imitaationa. Ylitin itseni (naurua). Heitin vaan, en ollut harjoitellut, se tuli aika spontaanisti, että yritetäänpä. Musta se onnistui yli odotusten. En halua loukata, Pellellä on paljon hyviä, humaaneja ajatuksia. Se pitää pikemminkin ottaa kuvauksena punkrällästyksestä, joka teki pilaa niistä pyhistä arvoista, joita meillä progemiehillä oli. Punk oli kuitenkin eräänlainen kulttuurivallankumous, joka halvensi tiettyjä herkkiä, kauniita asioita. Pelle oli yksi hahmo, mutta vähän kaikki pyrkivät laulamaan samalla tyylillä, ei vain Pelle. Se oli ajan trendi, että tällä tyylillä lauletaan. Ismo Alankokin lauloi niin...
Nuclear Netclubin epäsäännöllisesti ilmestyvässä S.K.'s Supermarket -juttusarjassa Suonna Kononen häröilee Wigwamista.