Pekka on harrastanut ja opiskellut musiikkia monet vuodet, ja esimerkiksi viulu on hänelle hyvin tuttu väline. Toissa kesänä hän päätti, ettei pelkkä kotona soitteleminen enää riitä. Hän halusi päästä johonkin bändiin mukaan. Asia järjestyi hyvin pian. Roosters oli hajonnut lopullisesti, ja rumpali Raimo Rautarinne oli perustamassa itselleen uutta bändiä. Bändin nimeksi tuli ABC, ja sen bändin myötä nousi pop-eliittiin kaksi uutta kasvoa: Pekka Pohjola ja Jukka Hauru.
ABC-yhtyeen musiikki oli ihan liian vaikeata tavallisen kansan tajuttavaksi. Ja niin kuoli hyvä yhtye heti syntymänsä jälkeen. Yhtye teki kaiken kaikkiaan yhden ainoan keikan. Siihen loppuivat suuret toiveet ja ABC:n historia, vaikka varaa olisi kyllä ollut kunnon menestykseenkin. Joka tapauksessa oli hyvä, että Pekka Pohjola oli näin kaivettu esiin.
Kun Jussi Raittinen alkoi kasata ties kuinka monetta Boys-yhtyettä viime syksynä, otti hän heti yhteyttä Pekkaan. Pekan mukana yhtyeeseen menivät myös muut ABC:n jäsenet. Ja kun hyvä muusikko on kerran huomattu, ei hänen tarvitse sen jälkeen pureskella yksin kynsiään: toinen toistaan parempia tarjouksia tulee jatkuvasti. Tähän mennessä paras tarjous Pekalle on tullut Wigwamin taholta, ja hän on ollutkin viime keväästä lähtien Wigwamin bastistina.
Pekka on syntynyt tammikuun 13. päivänä 1952 ja on siis vasta 18-vuotias. Hän on yhä koululainen, mutta aikoo päästä ensi keväänä ylioppilaaksi ja eroon koulun kahleista.
Mitä sitten koulun jälkeen?
- Musiikkia, musiikkia ja musiikkia.
Aiotko jäädä ammattimuusikoksi?
- En minä tiedä ihan varmasti. Mutta en minä toisaalta mitään muutakaan työtä osaa itselleni ajatella.
Käyt keikoilla, treenaamassa ja sitten vielä jammailemassa N-clubilla ja Esossa. Koska oikein luet läksyjäsi?
- En koskaan. Tähän mennessä on mennyt hyvin näinkin. Mutta kai nyt kahdeksannella luokalla täytyisi yrittää vähän tosissaankin, että pääsisi ensi keväänä varmasti koulusta eroon.
Ketkä ovat Suomen parhaat pop-muusikot?
- Jukka Tolonen, Pekka Järvinen ja Måsse Groundstroem. Mutta on meillä paljon muitakin hyviä muusikoita.
Mikä on myönteisin tapahtuma Suomen pop-historiassa?
- Tähän mennessä parasta on se, että Tasavallan Presidentti saa levyttää ulkomaiden markkinoita varten kunnon levyn kunnon laitteilla Ruotsissa. Love Recordsin perustaminen on myös hyvä juttu. Tällaiset Wigwamin ja Tasavallan Presidentin tyyliset bändit saavat levyttää sellaista musiikkia kuin ne haluavat. Ja ylipäätänsä se on myönteinen asia, että meillä on valtavan hyviä bändejä ja valtavan hyviä muusikoita.
Miksi nämä hyvät bändit eivät sitten menesty?
- Kyllä niillä on omat innokkaat ihailijansa. Mutta meillä vain suhtaudutaan niin kovin eri tavalla soololaulajiin ja bändeihin. Soololaulajana on paljon helpompi päästä esille - usein jopa aivan ilman omaa ansiotaan.
Mutta kotimaisia bändilevyjä ei vain näy levymyyntitilastojen kärkisijoilla. Wigwamin "Luulosairas" on eräs harvoista poikkeuksista. Miksi näin?
- Koska meillä on liian vähän sellaisia ihmisiä, jotka pitävät esimerkiksi Wigwamin musiikista.
Mutta kuitenkin kärjessä näkyy sellaisia nimiä kuin Led Zeppelin, Shocking Blue, Creedence Clearwater Revival...
- No, meillä on sitten tarpeeksi ihmisiä, jotka pitävät niiden musiikista! Eikä se levymyyntitilaston kärki ole mikään laadun ja suosion tae.
Kuitenkin myyvä levy lisää suosiota, suurempi suosio lisää keikkoja, lisääntyvät keikat tietävät suurempia tuloja, raha antaa uusia mahdollisuuksia... Miksi ette tee myyvää levyä?
- Me olemme kai liiaksi idealisteja. Me teemme sellaista musiikkia, josta me itse pidämme, joka on meidän mielestämme hyvää. Ja tietysti me toivomme, että jonain päivänä yhä useammat ihmiset pitäisivät meidän musiikistamme. Melko varmasti me pystyisimme tekemään myös listalevyn, mutta suoraan sanoen se ei kiinnosta meitä. Me haluamme säilyttää oman tasomme - meni se sitten kaupaksi tai ei.
Mikä on sinun imagesi? Mikä on Wigwamin image?
- En tosiaankaan tiedä. Eikä sitä minun mielestäni tarvitsekaan tietää. Mielestäni image on jotain sellaista mitä ei pitäisi luoda. Sen pitäisi syntyä itsestään. Me vain ollaan, eletään, käydään keikoilla, tehdään musiikkia. Hyvä, jos siitä on syntynyt jonkinlainen image.
Miten suhtaudut soololaulajiin?
- Yhdentekevää. Jos joku pitää Dannysta, se on ihan OK. Minä en pidä. Ei tässä ole mitään ihmeellistä. Minä arvostan bändejä.
Esimerkiksi mitä bändejä?
- Beatles, The Band, Mothers Of Invention. Esimerkiksi näitä.
Mielitkö itse ulkomaille?
- Totta kai. Ja pakkohan sinne on yrittää. Jos on tarpeeksi lahjakas ja tarpeeksi innokas, niin ilman muuta kannattaa ajatella ulkomaita. Ja minun mielestäni Suomessa on monia sellaisia pop-muusikoita, jotka ovat valmiita kansainväliselle huipullekin.