Kasvaminen kesti monta kirjavaa ikuisuutta; kaikki läpinäkyvää. Itse he opettivat itsensä eivätkä kuitenkaan oppineet, sillä aina oli jano, kaikkialla likaisia peilejä: Suomi, ystävät - kaikki yhtä. Velvollisuus ja vastuu, ikuista pakoa, minän salaamista ja lopultakin vain yhtä sokkeloa, jossa ei koskaan ollut hyvä olla. Eivät he muille soita, vaan itsellensä niinkuin kaikki tekevät itsellensä kaiken, minkä tekevät.
Se, mitä yritän sanoa on, että Wigwamista on vaikea sanoa sitä taikka tätä, vaikka heidän musiikistaan voisi kirjoittaa sivukaupalla. Kaikki se, mikä jatkossa on sijoitettu lainausmerkkeihin, on Wigwamia itseään Jukka Gustavsonin, Jim Pembroken, Mats Huldenin, Ronnie Österbergin tai Nikke Nikamon mukaisesti. Itsestään selvää on, ettei tällainen artikkeli pysty kertomaan edes puolitotuutta jostakin ilmiöstä popmaailmassa, siksipä en ppyri briljeeraamaan kaunistelevilla, tavanomaisilla korulauseraameilla vaan heijastan jotakin autenttista tähän tilaan.
"Kuolenko pian, muutunko pian
Etäännynkö tuskasta, jonka olen toivonut voivani säilyttää..."
"Jumalani, miksi se, mikä illalla on kaunista on aamulla niin rumaa? - Miksi?
Voitko selittää sen tai - onhan meidän kaikkienkin jätettävä ruumiimme ja siirryttävä muualle"
Kynnet olen jo pureskellut tyngiksi miettiessäni sopivia sanoja tämän ryhmän kuvaamiseen. En tunne heitä. Toisaalta olisi ehkä vielä vaikeampaa kirjoittaa jos tuntisin heidät hyvin. Heitä on vaikea lähestyä. Jokaista erikseen ja kaikkia yhdessä. "Emmekä koskaan pysty lähestymään ihmisiä, jotka pelkäävät meitä."
Wigwamille ominaista on juuri eristyneisyys. He elivät pitkään omissa oloissaan kaikki yhdessä suljettujen ovien takana ennenkuin edes raottivat yhtä ovea julkisuudelle.
"Onko sellaisia persoonallisuuksia, joiden tuntomerkit voidaan luetella: jokainen ihminen on persoonallisuus."
Yhtyeen nuoren urkurin, Jukka Gustavsonin sävellyksissä on ahdistunut väri. Lähes jokaisessa hänen teksteistään on kuolemisella ja muuttumisella suuri paino. Kuitenkaan hän ei sillä tarkoita mitään konkreettista kuolemaa tai näkyvää muutosta, vaan lähinnä ihmisenä olemisen taustavoimien tajuamisen merkitystä, niiden oivaltamista. "Me tuhoamme maan altamme ja kuitenkin lennämme etsimään uutta maata jalkojemme alle - Mikä on se voima?"
He eivät riitele. Heidän ei tarvitse riidellä, sillä heitä hallitsee persoonallisuuksien puhdaslinjainen särkymättömyyden laki, joka ei ole omiaan vieroittamaan; ainoastaan lähentämään. Ei ole lainkaan ihmeteltävää, että heidän musiikkinsa on niin saumatonta kuin se on, kun ottaa huomioon, että he elävät suuren osan vuorokaudesta yhdessä. Jukka tosin joutuu vielä jonkin aikaa olemaan vähemmän yhteydessä toisiin ylioppilaskirjoitusten vuoksi.
Ronnie: "Me emme liiku enää paljonkaan yleisillä paikoilla. Ei ole tarpeellista, koska tulemme toimeen keskenämme niin hyvin omissa oloissamme. Emme tarvitse ympärille ihmisjoukkoa, johon voi soluttautua. Meillä on toisissamme niin hyvä ystävä, että se peittää jonkinlaisen menetyksen, jonka eristäytyminen aiheuttaa."
Wigwam on mukana Helsingin Ruotsalaisen Teatterin HAIR'issa. Heitä on ylistetty siinäkin yhteydessä monin sanoin, eikä suotta. Hair'illa on tietenkin yhtyettä ajatellen hyvä mainosarvo, mutta heille muusikkoina se on enemmän rasite kuin hyöty. Tämän ymmärtää hyvin kun ajattelee, että he joutuvat illasta toiseen soittamaan samat kappaleet samassa järjestykessä samalla tavalla. Pientä improvisoinnin mahdollisuutta lukuunottamatta he joutuvat toimimaan lähes koneellisesti koko esityksen ajan. Muutenkaan he eivät erityisemmin välitä koko Hair'ista.
- Sellaiseksi kuin Hair'in ihmiset ovat pitää syntyä. Ei riitä, että pukeudutaan rikkinäisiin farmareihin ja otetaan rakastava, kansainvälinen ilme kasvoille." "Positiivista kuitenkin on, että suurporvarillinen ja konservatiivinen Ruotsalainen Teatteri on ottanut ohjelmistoonsa tällaisen musikaalin. Siksi ovat joissakin kohtauksissa käytettävät julisteet 'Helvettiin porvarit - Vittuun kapitalismi', täysin turhia."
"Radikaali tai muotirobotti etsii epäloogista epäloogisen vuoksi, kuten ihminen teatteria teatterin vuoksi:, ja sitäpaitsi aikakirjat kertovat, paljastavat; Yleinen mielipide ei etsi mitään: Se vain tyytyy loogisuuteen."
Wigwamin LP "Hard and Horny" on kokonaisuus, jota täytyy kuunnella kokonaisuutena. Se on kuitenkin määrätyllä tavalla kaksijakoinen. Toinen puoli, Jimin säveltämänä on jonkinlainen absurdi yhdenmiehen aukoton maailma, joka sisältää kymmenen raitaa Henryn hullusta vaelluksesta. Toinen puoli taas on hyvinkin syvämietteinen. Jukan tekstit ja sävellykset ovat rauhattomia ja kulkevat loppuun saakka tajunnan tuolla puolen kuitenkin niin, että todellisuus heijastuu niistä peilikuvana.
Nyt tuli mieleen se muoto, jota halusin käyttää Wigwamin kuvaamiseen: Wigwam on tapa elää! "Kiitos lämpimistä sormistasi. Kiitos, että muistat nimeni. Kiedo minut ajatuksesi varjoon. Älä tuomitse minua uskoni tähden."