|
|
Blues Section & Jim Pembroke: Call Me On Your Telephone / Only Dreaming
Love Records LRS 1005 (1967)
Jim Pembroken käsialaa olevan ensisinglen molemmilla puoliskoilla kuullaan tehokkaasti tarttuva pop-kappale. Call Me On Your Telephone etenee hurjalla draivilla aina Otto Donnerin laskemista alkutahdeista lähtien. Only Dreamingilla meno on aavistuksen hillitympää. Yhtyeen tavaramerkit, särökitara ja saksofoni, saavat esittäytyä jo näiden käänteentekevien pariminuuttisten puitteissa.
 |
 |
 |
 |
Blues Section & Jim Pembroke: Hey, Hey, Hey / Shivers Of Pleasure
Love Records LRS 1006 (1967)
Toisella singlellä ollaan vielä pykälää raisumpia. Hey, Hey, Hey on Pembroken säveltämä hellyttävä Jimi Hendrix -pastissi. Kappaleeseen on koetettu luoda niin raivokas äänivalli kuin härmäläisessä studiossa on pystytty. Biisi käynnistyy bussin moottorin hurinalla ja päättyy ilmataistelun ääniin - moisia tehosteita ei Suomessa ollut ennen käytetty pop-levyllä. Oikein toden teolla erilaisia jänniä äänityskikkoja kokeillaan Eero Ojasen säveltämässä Shivers Of Pleasuressa, joka myös Atte Blomin laatimien riimien puolesta on viimeisen päälle spykedeelinen kappale.
Reviews:
Kimmo Laaksonen, Teinilehti 17/1967.
Tämä on Kirkan ensisingle, tehty jo ennen kuin Hetki lyö nosti hänet tähdeksi. Anna suukko vain on Donnerin säveltämä ja Blomin sanoittama jännittävä jazz-iskelmä, jonka edustamalla linjalla tulkkinsa ei siis kovin usein tullut vierailleeksi...
...paitsi esimerkiksi laulaessaan seuraavana vuonna toisen Donner-teoksen. Avaruuslaulu on Jaakko Pakkasvirran elokuvasta Vihreä leski, ja ohjaaja itse laati siihen sanoituksen. Komea esitys kuuluu ilman muuta sarjaan elämää suurempia elokuvabiisejä 60-luvun lopulta. Blues Sectionista tällä ei varsinaisesti soita kuin Walli ja Groundstroem osana isompaa orkesteria.
 |
 |
Jim Pembroke & Blues Section: Semi-Circle Solitude / Cherry
Cup-Cake Twist
Love Records LRS 1014 (1968)
Nämä Pembroke-biisit ovat musiikkia Jaakko Pakkasvirran lyhytelokuvasta Eläköön nuoruus. Semi-circle Solitude on jälleen hieno klassinen popteos hieman Procol Harumin malliin. Cherry Cup-Cake Twist edustaa pikkuisen kokeilevampaa linjaa jazzahtavine soolo-osineen. Biisistä on tosin olemassa myös versio josta tuo sisäistä dramaturgiaa rakentava elementti puuttuu. Bassoon on jo vaihtunut Pekka Sarmanto, ja Sinikka Sokka laulaa tunnistettavalla äänellään taustoja.
Blues Section & Frank Robson: Faye / Sun Of Love
Love Records LRS 1011 (1968)
Solistiksi on tullut Frank Robson. Pembroke ei kenties ollut Robsonia parempi laulaja, mutta ainakin Blues Section -levyillä Jimppa vetää pitemmän korren persoonallisella äänellään. Faye on Donnerin sävellys, joka sortuu sekavaan mahtipontisuuteensa. Progressiivisen iskelmän saralla Ronnien toinen soolosingle onnistui paremmin. Aika vaisuksi jää myös Robsonin kynäilemä Sun Of Love.
Reviews:
Iskelmäkuvastin 2-3/1968.
Teinilehti 11/1968.
 |
 |
Ronnie & Blues Section: Kauan kuljen / Hei vaan
Love Records LRS 1012 (1968)
Love kaavaili kauniskasvoisesta Österbergistä jonkinlaista pop-tähteä ja laulatti hänellä kaksi soolosingleä. Donnerin kynäilemät Kauan kuljen ja Hei vaan ovat aika vaatimattomia yrityksiä, vaikka pyrkimyksenä olikin selvästi tehdä keskivertoiskelmää kunnianhimoisempaa tavaraa. A-puolen Ronnie sanoitti itse.
Reviews:
Iskelmäkuvastin 2-3/1968.
Teinilehti 11/1968.
Toisella Ronnien singlellä soittaa iso studio-orkesteri, johon Blues Section -kundeista kuuluu vain Hasse Walli, mutta levy on luontevaa esitellä tässä yhteydessä. Sekä Donnerin-Österbergin Ei kauempaa että Pembroken-Österbergin-Blomin Kun yö hyväilee ovat loistavasti onnistuneita "erilaisia" pop-iskelmiä. Kappaleet on sovitettu erittäin tyylikkäästi ja Ronnie ääni sopii hyvin niiden herkkiin tunnelmiin. Itse Ronnie kyllä olisi mieluummin unohtanut nämä kokeilut.
Pääskytorni on varsinainen kummajainen. Donner vaikeroi studiotekniikan avulla muunnellulla äänellään Pertti Niemisen suomentamaa kiinalaista runoa, joka on lievästi sanoen arvoituksellinen. Viuluin ja huiluin koristeltu soitanta myötäilee suruisasti 3/4-tahdissa. Erikoista tunnelmaa lienee nimenomaan tarvittu, sillä Donner sävelsi kappaleen Risto Jarvan tieteiselokuvaan Ruusujen aika. Myös b-puoli on elokuvamusiikkia. Timo Bergholmin Punahilkkaan sävelletty Kuka kertoisi minulle on vielä Avaruuslaulua ja Pääskytorniakin upeampi esimerkki 60-luvun suomalaisesta elokuvasävelmästä.
