1. Just My Situation
2. Save My Money & Name
3. Freddie Are You Ready
4. No New Games To Play
5. Nuclear Nightclub
6. Eddie And The Boys >
7. drum solo >
8. Do Or Die
9. Kite (Jim: "Kitee. Se on Lapissa.")
10. Bless Your Lucky Stars
11. Cheap Evening Return
12. Lucky Golden Stripes And Starpose
13. Simple Human Kindness
14. Absalom

    Encores:

15. Colossus >
16. Bertha Come Back
17. Grass For Blades

Two rock veterans gave a concert in Helsinki on Thursday, 10th August. While Tina Turner's spectacle at the Finnair Stadium gained great attention in the Helsinki papers, less media hype was concentrated on Wigwam's Tavastia gig. However, the atmosphere of anticipation was palpable at the sold-out Tavastia Club before Wigwam jumped onstage. Apparently there were a lot of people who had missed the Ruisrock comeback a couple of weeks previously, and were witnessing their first Wig-gig for ages - or ever.

How are Wigwam volume 2000? Perhaps more aggressive than ever, which - even if not everybody likes it - proves that they can still renew themselves! "Arrogant punk-Wigwam!," somebody defined it. A harsh overall sound indeed prevailed, and when it turned too porridge-like, with little nuance present, it wasn't a pleasure to hear. The hard-hitting drummer Jari Kettunen in particular was critisised by many who missed Ronnie Österberg's or even Jan Noponen's more delicate touch. But they had an attitude! Take the grey-haired, balding rock kings Jim and Måsse; it was amusing to watch them perform with such sovereignity. Måsse had changed to a five-string bass after the Ruisrock gig, and at times he conjured up quite delicious sounds out of it. Jim's singing is raw today. I wonder if he can convert his voice anymore in so many ways as he did in days of past, but in this context his aggressive singing is not a bad thing at all. Rekku of course had an opportunity to shine every so often with his heroic soloing. Pedro didn't stand out really, which in part was due to the keyboard sound mixed too low. The band's playing was grasping at times, but many of the Wigwam songs are difficult, and they had apparently trained and did their best for sure. Not a rip-off this reunion! Against the wildest dreams, guest appearances were not seen, though.

Wigwam's set was divided into two parts. The first half of the gig consisted of exactly the same songs as at Ruisrock, including even the notorious drum solo. Without doubt most of the crowd were satisfied with this hit cocktail, but I was having increasingly mixed feelings when hearing the safe selection of their best-known songs performed with too hard a sound. I guess that if I hadn't attended the Ruisrock concert, I would have been more enthousiastic, even though the club atmosphere spoke for a more intimate experience. Anyway, I was now hoping to see something more special. And then in the middle the gig I was rewarded Cheap Evening Return. A series of surprising selections followed and my feelings arose. Lucky Golden Stripes And Starpose was excellent, what a pleasure to hear it live for the first time. Another mighty surprise was Absalom that closed the set before encores. Many of us had doubted if they'd play anything from the Light Ages album. It was lucky they played, as Absalom worked very well. Also the encores were delightful. As the chords of Colossus began, hopes of many were fulfilled. The biggest surprise followed immediately: Bertha Come Back from Jim's 1977 solo album. The echo effect was a nice trick, but the performance was a bit chaotic. Wigwam have maybe never played that piece live until now. Grass For Blades ended appropriately the concert that lasted two hours - longer than we had dared to expect.

Perhaps I'm too critical, but although we got those highlights, in general it was a bit difficult to tell the bottom from the top. They could have created a more dynamic effect by mixing the Nuclear Nightclub pieces with more unexpected songs, and by performing an acoustic number or slowing-down to a song like Lost Without A Trace in the middle. Anyway, more gigging might refine this side, and Wigwam have already proved they still are capable performers. Many disappointed fans were left outside the full-packed venue, so let's hope this was not Wigwam's farewell concert; they could well make mini tour on this basis. At least, when the crowd were cheering for a second encore set, Jim said that more will be heard next time. With a couple of new songs, who knows...

Rock and roll. Hurja keikka. Wigwam soitti n. 2 tuntia eli tunnin kauemmin kuin pessimistisimmät odottivat. Tavastialla oli hiostavan kuuma ja sähköä ilmassa. Kettusen naama oli iloisessa virneessä alusta lähtien. Mosse notkui bassonsa kanssa kuin nirvanassa. Pedrolla ja Kettusella taisi olla molemmilla muistiinpanot joista välillä piti luntata miten biisi menee. Mutta väliäkös sillä. Yleisöä oli enemmän kuin Ruisrockin keikalla? Kaikenikäistä miestä ja naista. Vanhat patutkin innostuivat huutamaan kilpaa toivebiisejään. Pembroke oli totutun hajamielisen oloinen. Kerran oli miehellä konseptit sekaisin, ja niinpä Jim konttasi yli minuutin pianon alla ja ympärillä etsimässä seuraavan biisin sanoitusta? Se taisi olla Lucky golden stripes. Yleisö ei ehtinyt viilentyä, joku vaati Sikamyrskyä. Sitä ei saatu. Rekun kitara ulvoi koko keikan ajan. Raakaa meininkiä studiolevyihin verrattuna. Yleisö kannusti villisti ja bändi sai siitä selvästi lisää ruutia. Näin v. 1991-1993 n. 20 W:n keikkaa, mutta enpä muista että W olisi koskaan soittanut näin aggressiivisesti. Vuosien 92-93 keikoilla Mikko Rintasen urku- ja keyboard-soundit oli miksattu paremmin esille kuin eilen Pedron. Ja Jan Noposen rummut eivät muistaakseni olleet noin voimakasta mäiskettä. Tuon ajan keikat olivat jotenkin "sävykkäämpiä". Eilen yhtyeellä oli vuosien tauon jälkeen Helsingissä ilmeisesti näytön paikka ja tappamisen meininki, varsinkin Rekulla. Musiikki tuli varsinkin alkupuolella hirvittävällä volyymillä. Korvat soi vieläkin. Rokkibändistä on kysymys ja mielelläni uhraan korvani Wigwamille, mutta pienemmälläkin volyymillä homma olisi toiminut. Mielettömän hieno keikka, joka varmaan säilyy paikalla olleiden mielessä vielä pitkään. Toivottavasti nyt ei tule kovin monen vuoden keikkataukoa, sillä yhtyehän on hurjassa iskussa.

WW    W    WW
WW   WWW   WW
  WWW   WWW
   W     W

Eilen se todella tapahtui. Täydellisyyttä hipova konserttielämys.

Jep! Kolmas kerta kun näin Wigut livenä ja joka kerta keikan jälkeen on ollut fiilis että on nähnyt jotain todella AINUTLAATUISTA!

Pari kaveria jäi ilman lippua.

Joo, viimeistään setin vikalla kolmanneksella fiilarit oli jo aivan taivaissa. Vaikka ikä on vaatinut äijiltä ulkonäon puolesta veronsa (viimeksi kun näin ukkoja n. 7-8 v sitten, oli Jimilläkin vielä hiuksia päälaella huomattavasti enemmän!) niin soitannassa ei moitteen sijaa!

Mosse oli nähtävyys sinänsä...
Kun Rekku, muuten niin kiltin näköinen mies, tuli lavalle niin sillä oli jo valmiiksi varsin pelottava ilme naamalla - arvasin että nyt on tosi kyseessä! En ole koskaan myöskään nähnyt Pembroken irroittelevan sillä tavalla. Väitän, että Jimin lauluääni kuulosti paremmalta kuin koskaan! Harvan bändin livesoundi poikkeaa muuten niin paljon studiomateriaalista.

Setti koostui ainakin seuraavista kappaleista:

Just my situation
Save my money and name
Do or die
Freddie are you ready
Nuclear nightclub (miten olis nuklear nitklup, sano Jimbo)
Eddie and the boys
Kite (seuraavaksi Leija, sano Jimbo)
Bless your lucky stars
Simple human kindness

Colossus
??? (Tietääkö joku paremmin? Coveri vai Jimin soololevyltä??)
Cheap evening return
Lucky golden stripes and starpose
Absalom
Grass for blades

Pigstormia, Losing Holdia tai Sane Againia ei kuultu... Eikä Hardtop Lincolnia, jota en olisi kyllä kaivannutkaan! Proget peliin, popit sikseen!

Yleisön joukosta kovaäänisesti vaadittiin mm:
Bless your lucky stars
Absalom
Talking brough me here
Losing hold
Helsinki Nights(!)

Itse olin vähällä karjaista Colossus!! mutta mitäs turhia kun ne soitti sen kuitenkin.

Kokoonpano oli siis Österberg-vainaata lukuunottamatta sama kun v.76, Lucky goldenin aikaan. Nykyinen rumpali Jari Kettunen soitti ihan OK, mutta jokseenkin eri staililla kun Österberg. (En kyllä toisaalta ole koskaan kuullut kenenkään rumpalin soittavan samalla tavalla kun Ronnie... Ei edes Noponen.) Do or dien phaseshiftatut patarummut loistivat tietenkin poissaolollaan.

Kuvastoa keikalta näkee osoitteesta http://netti.nic.fi/~teijo/wigwam/. Jotkut on valitettavasti vähän tärähtäneitä, huonot valaistusolosuhteet ja töniminen, nähkääs...

Toivotetaan ukoille onnea ja pitkää ikää ja meille sitä että konsertoisivat uudestaan.

Luulin että tämä olisi ollut vihonviimeinen esitys, mutta Jim ainakin heitti yleisölle "nähdään taas", tai jotain siihen suuntaan. Jälkeenpäin kuulin huhuja että Rekku ja Jim olisivat työstämässä uutta matskua!!

Miksei kolmanteenkin. Itse voisin ostaa vaikka kausikortin. ;)