Wigwam - guestbook

Name :	mika, espoo
Message :	eilen, vasten kasvoja, telkkarista tuli FACES-live. Vanhana Rod-fanina en uskonut, että äijä laulaa noin nuotinpäälle (kyllä muuten hepun silmät "lasitti"). Ja se bändi - todella rokkiporukka viimeisenpäälle. Kyllä Rollareilla noin musiikillisesti olisi tekemistä päästä samalle tasolle. Stemmalaulu (mm.Ronnie Lane) toimi + Woodin kitarointi oli yllätys (ei siis ihme että se blokattiin RSiin). Rodiahan moni pitää turhamaisena starana, mutta kyllä sillä meriittejä riittää rokin saralla vaikka kuinka paljon vaikka sillä kuulemma onkin vaaleanpunainen talo Hollywoodissa. HEI tää ei ollut Wigwam juttu ollenkaan. Samalla sanoudun irti soundikeskustelusta siten, etten todellakaan ole hifisti. Eli en ymmärrä soundeista sen pitemmälle, kuin miltä musiikki itsessään kuulostaa. Vielä lisänä: kun en ymmärrä englanninkieltä syvällisemmin. Onko Jimin tekstitykset yleensä huumoripohjaisia (mm. Being mummon äänellä heitetty tarina).Tulihan se Wigwamkin esille. ja taasen HYVÄÄ PYHÄÄ
	27/10/01 14:57

Name :	Suonna
Message :	Olen Urpon kanssa samoilla linjoilla, eli biisi merkitsee. Ei sillä etteikö soundeista olisi kiintoisaa keskustella. Ja jos hyvää soundia liveäänitykseen haetaan, niin hyvin aseteltu stereomikrofoni digitaaliselle kaksiraitanauhalle on aika lyömätön yhdistelmä, jos yhtyeen balanssi/livemiksaus on kunnossa. Indiisejä löytää niin hyviltä audiencetapeilta kuin vaikka Cowboy Junkiesin tällä tavalla kirkossa äänitetyltä kakkosalbumilta. 70-luvulla tätä edeltänyt "kaksi mikrofonia Revoxille" -metodi tuotti myös hienoa tulosta, minkä voi todeta Fresh Garbagelta Korjuksen äänittämästä Looking For Eddie And The Boysista. Suomirock-harrastajille: uusimmassa Markkinointi & Mediassa on hyvin viihdyttävä usean sivun haastattelu Pekka Nurmikalliosta. Juttu keskittyy video- ja mainostyöhön, mutta rockhistoriaakin sivutaan. Oisko liian helppo tietokilpailukysymys: mitä Wigwam äänitti Microvoxissa?
	27/10/01 13:48

Name :	Del Montte
Message :	Ei piirretyt kannet Wiguilla oikein toimi, Nuclear Nightclub on hieno, muut ei oikein iske.
	27/10/01 11:16

Name :	Urpo
Message :	Hyvä biisi/musiikki (esim. Beatles) saa aikaan kylmät väreet vaikka ruuhkabussissa. Kaiken sen taustamelun läpi kuultuna. Soundeista en paljoa ymmärrä. Pysyvästi jäi mieleen kun W:n keikalla Treen Tullikamarilla 92 eräs katsoja valitti kaverilleen: "Noi rummut ei jytise", vaikka musiiki oli miksattu fiksusti niin ettei kukaan jäänyt jalkoihin. (Jan Noponen rummuissa). Kritisoin vuosi sitten täällä W:tä liiasta kitaravetoisuudesta. Nyt olen pari päivää kuunnellut uutta livelevyä - ja soittanut ilmakitaraa. Hieno rocklevy. Enemmistö tuntuu arvostavan piirrettyjä kansia. Fresh garbage onkin ok. Itse tykkään poseerauskansista. Tombstone Valentinen kansi ei CD-versiossa näytä miltään. Kannattaa ostaa divarista vinyylinä ja pistää olohuoneen seinälle. Myös Twilight Zonen apea tunnelma on vinyylikoossa vaikuttavampi.
	26/10/01 23:25

Name :	mika, espoo
Message :	jos ette muuta keksi, niin pistäkää se Light Agesin Hardtoppi täysillä. Voittaa melkein kaikki rokkenrollit. Yllärinä Hurriganesin korni Fourty Night, joka alkaa kait "tyyjja... ..tun kova kuiteski
	26/10/01 22:37

Name :	mika
Message :	vähän Esan linjoilla tässä. Kyllä se rummun jytke esim. Bonham, Palmer ja Ronnie-akselilla (en muita nyt keksi) ja vielä LP:llä, on sitä ehtaa - ja kyllä se bassorumpukin kuulostaa itseltään eikä naputukselta. Tarkoitan vähemmän diskanttista soundeja, ikäänkuin rumpuja hakattaisiin treenikämpässä jossa on pehmustetut seinät -> treenikämpässäkö !!?. Hiton vaikea selittää. Mutta, tosiaan 80-luku toi ilmiön, jossa rummut purkitettin diskanttivoittoisesti (virveli sihisi ja kaikui vittumaisesti jne.). Kaikki nämä ovat tietysti makuasioita. Ei tarkoita sitä, että kaikki 80-luvun musiikki kärsi ym ilmiöstä. Olihan siellä mm. Aku Syrjän kunnon, aitoa rummutusta (oliko se nyt 8. ihme - vrt valkoinen kupla soundeihin?). Taasen vain henk koht mielipide. Have a pleasant viikend
	26/10/01 20:31

Name :	Esa
Message :	"Tämä äänisnobismi ja hifismi sun muu, on viety nykyään ihan liian pitkälle." Sanos muuta. Moni ei ole koskaan kuullutkaan kunnon LP soundiä, jossa eivät virvelit rätise digitalisesti vaan puhtaan analogisesti...
	26/10/01 19:59

Name :	Jenni
Message :	Ai niin! Varokaamme siis freudilaisia lipsahduksia, ettei taas saada jotain Tikkarimiehen perikuntaa riesoiksi.
	26/10/01 17:03

Name :	Nameless Endless
Message :	Jenni: mieti sanavalintojasi ;) Kohta Henry tulee vieraskirjaan korostamaan omaa alapäätään.
	26/10/01 16:29

Name :	Jenni
Message :	Olen S:n kanssa samoilla linjoilla. Kyllähän jotain Beingin rumpusoundeja kuuntelee paljon mieluummin kuin esim. Dream Theaterin steriilejä "joka rumpu eri kanavassa"-soundeja. Siis olihan ennen niitä huonojakin levytyksiä, mutta ainakin oma korva tykkää vanhemmasta matskusta enemmän. 80-luvulla kuvioihin tuli valitettavasti sotkemaan mukaan se efektipelleily, jonka tuloksena jokainen rumpusetti kuulosti casiolta. Vanhoissa äänityksissä häiritsee lähinnä se, että varsinkin kontrabassot soi todella hiljaa. Jos vielä sattui olemaan solistina fonisti tai trumpetisti, bassot suorastaan hävisivät välillä pois. Kuitenkin kuulun siihen "koulukuntaan", joka pitää bassotaajuuksien yletöntä korostamista ehkä huonoimpana mahdollisena ideana. Ei se meininki musta synny korostamalla alapäätä, niinkuin kaikki diskopopparit luulee. Ken ei usko, kuunnelkoon esim. James Brownin bändiä n. vuoden 1970 kieppeillä.
	26/10/01 16:03

Name :	janus
Message :	Joo, kaiken tekniikan keskellä kannattaa pitää varansa. Enpä malta olla mainitsematta erästä levyä: kymmenisen vuotta sitten julkaistiin Tim Buckleyn vuoden 1968 Lontoon keikka tuplacd:nä. Nauhoitus on todella selkeä eikä taustakohinaa ole nimeksikään. Musiikki akustisvoittoista. Mikä tunnelma, mikä läsnäolo!
	26/10/01 15:53

Name :	s
Message :	Toi nyt on ihan paskaa, etteikö ennen 80-lukua olisi osattu nauhoittaa virveliä ja basaria oikein. Kuunelkaa vaikka John Stevensin, Tony Oxleyn tai Tony Williamsin rymputyöskentelyä. Jos ei muka virveli ja basari kuulosta erilaiselta, niin jo on kuulossa vikaa. s / hertsi.com
	26/10/01 15:52

Name :	s, hki
Home page :	hertsi.com
Message :	Siis mun mielestä 70-luvun jälkeen ei äänistystekniikassa ole tapahtunut mitään merkittävää, ainakaan sellaista jota musiikin harrastaja voisi kuulla. Ehkä tuottajien sun muiden työ on helpottunut, mutta kuuskyt-seiskyt luvuilla nauhoitetut levyt ovat mielestäni edelleen erinomaisen kuuloisia. Siis ne hyvin nauhoitetut. Tämä äänisnobismi ja hifismi sun muu, on viety nykyään ihan liian pitkälle. Kaikki instrumentit nauhoitetaan eri mikeillä ja lopputuloksena on monesti totaalisen irrallinen äänimaisema. Tulee tunne siitä, että soittajat eivät olisi toistensa läsnä ollenkaan. Kun miettii miten hyviä levytyksiä on saatu jo 60-luvulla parin mikin voimalla. En toisaalta ole sellainen pässi-romantikko, jonka mielestä kaikki tehtiin joskus paremmin. Olen vain sitä mieltä, että nykyisiä resursseja tulisi käyttää hillitymmin, ja miettiä enemmän sitä mikä on tarpeen, kuin sitä mitä kaikkea voi käyttää. s
	26/10/01 15:45

Name :	janus
Message :	80-luvulla kuitenkin mentiin usein liiallisuuksiin – eräät hirveimmistä rumpusoudeista löytyvät juuri 80-luvulta.
	26/10/01 15:44

Name :	Suonna
Message :	Mulla oli Wigujen 70-luvun levyjen soundianalyysiä mammuttimeilissäni, mutta serveri sanoi että viestissä saa olla vaan 2048 merkkiä. :-) Sitä lähinnä hain, että Being tai Nuclear Nightclub kuulostaa (remasteroidussa kuosissaan) siltä, ettei niitä paljon tarttis muutella, että soundipolitiikka palvelee musiikkia. Että levy soi lämpimästi ja ei-liian-analyyttisesti. Turha tietysti romantisoida asioita pohjalta "ennen oli kaikki paremmin". Eräs hifistiystäväni pilasi paljon 70-luvun musan kuuntelunautinnostani, kun hän huomautti, että silloin ei osattu äänittää bassorummun ja virvelin soundeja niiden karakteristiikan mukaan, vaan että ne kuulostavat melkein samalta. 80-luvun mittaan basari rupesi kuulostamaan basarilta ja virveli virveliltä. Tsekatkaapa!
	26/10/01 15:30

Name :	Janne Yliruusi
Message :	Tuo on kyllä itseasiassa totta, Janus. Mutta se on hieno silti se jousisyntsa!
	26/10/01 15:29

Name :	janus
Message :	Hitusen Nuclear Nightclubin ajattomuudesta vie pois levyllä kaytetty jousisyntsa.
	26/10/01 15:18

Name :	Jenni
Message :	Niin ymmärrän, että näitä hommia katsotaan ihan näkemyspohjalta, joka taas tarkoittaa sitä, että on asioita, joista ihmiset vain ovat eri mieltä "oikean" vastauksen puuttuessa. Tulin vain ajatelleeksi, että niin otettu kuin olisin, jos esim. joku freebändi soittaisi mun biisin kauhealla aleatorisella raivolla, niin en pitäisi sitä enää mun sävellyksenä. Olisin vain tyytyväinen, että joku saa mun tekeleestä sellaisen inspiraation, että tekee aivan uuden äänikollaasin. Mutta ei sillä samaa nimeä enää pitäisi olla kuin mun biisillä. Ajattelisin.
	26/10/01 14:02

Name :	Janne Yliruusi
Message :	Kyllä Wigwamin ensimmäisissä levyissä ikä painaa aika rankasti tuolla soundi puolella. Joku Nuclear Nightclub sensijaan kuulostaa varsin ajattomalta.
	26/10/01 13:57

Name :	Mikko Meriläinen
Message :	Rupesin miettimään tuota kun Suonna soundipolitiikkaan viitaten totesi, että 70-luvun Wigwam-levyt kuulostavat ajattomilta. Kyllähän teknisten resurssien rajallisuus on sentään korvin kuultavissa, mutta tarkoititko sitä, että silloisilla levyillä ei pyritty tavoittelemaan ajan muotisoundeja?
	26/10/01 13:49

Name :	s, hki
Home page :	hertsi.com
Found :	Search engine
Message :	Siis mä en puhunut tuosta Wigujen livestä ollenkaan, sillä en sitä ole kuullut. Puhuin noin niinkuin yleensä live-levyistä. Mun mielestä säveltäjän varpaille voi talloa niin paljon kuin haluaa. Ei kappale ole mikään pyhä yhtenäisyyden yksikkö, jonka rikkominen on jonkinlainen rikos. Minä näen kappaleen jazzissa sellaisena lähtöalustana ja käyttötavarana jota saa muunnella niin paljon kuin haluaa. Tärkeintä on tulkinta ja esitys.
	26/10/01 13:46

Name :	Jenni
Message :	Mä en ole kyllä pannut merkille mitään jälkiäänittelyjä, vaikka olenkin levyä kuunnellut melkein yötä päivää. Toisaalta oon joutunu kuuntelemaan aika rimpulavehkeillä. Mä en kyllä menisi sanomaan, että biisit oli ihan samalla tavalla kuin levyllä. Olihan biiseistä selkeästi uusia sovituksia ja soolot oli aivan toista maata. Rockmusiikissa yleensä se jazzmusiikkia leimaava improvisointi rajoittuu hyvin pitkälti sooloihin. Ja musta se on ihan jees homma. Pahimmillaan tuo sovittelu ja improvisointi jazzmusiikissa meni siihen, että soitettiin stankku josta oli muutettu soinnut, melodia, rakenne ja tahtilaji, niin ettei sitä enään tunnistanut samaksi. Siinä astuttiin mun mielestä jo aika selkeäsi säveltäjän varpaille. Mutta siis haluan korostaa, että olen suuri jazzin ystävä, eikä tämä ollut hyökkäys ketään kohtaan. Jazz- ja rockmusiikki ovat periaatteessa vain niin eri asioita. Ja proge kiikkuu fuusion kanssa siinä välissä? En tiedä.
	26/10/01 13:31

Name :	Suonna
Message :	En päässyt Rockadillon juhliin Tavastialle, mutta kirjataan tänne kaikkien luettavaksi se siellä kuultu tieto, että Gutsi on nykyään Rockadillon listoilla sekä keikkamyynnillisesti että levytysartistina. Todella upea juttu!
	26/10/01 13:26

Name :	s, hki
Home page :	hertsi.com
Found :	Search engine
Message :	Musta olis kiva tietää, mitä ihmeen järkeä on live-levyssä jota on jälkikäteen korjailtu ja jopa jälkiäänitetty kohtia uudestaan. Jotenkin se live-pointti katoaa. Ylipäätäänkään en ymmärrä miksi tehdään sellaisia live-levyjä missä bändi soittaa kappaleet juuri samoin kuin ne on studiolevyllä tulkittu. Bändin kuin bändin pitäisi duunaa piisit edes jollain tavoin uusiksi keikoilla, jotta meikäläisen saisi maksaamaan piletin hinnan. Jazz-keikat ovatkin asiaa, koska silloin ennenkokemattoman momentti on useammin läsnä. s
	26/10/01 12:47

Name :	mika, espoo
Message :	niin ehän sitä 70-luvun studiosoundia lavalle saa. sitä kai kaipailin ekan kerran liveä kuunnellessani. tuo em. 2000-soundi kelvatkoon. Olen kai huono Wigwan fani, kun en ole ikinä pitänyt Do Or Diea kovinkaan erikoisena biisinä - vain noin 7 arvoinen asteikolla 4-10, verrattuna muihin Wigwam biiseihin. Sehän on kuitenkin korkealla pollissa.
	26/10/01 12:35