Suonna Kononen, Karjalainen 13.03.2002:

Pekka Pohjola: Pihkasilmä kaarnakorva, Harakka Bialoipokku, Keesojen lehto

30 / 50 vuotta Pohjolaa

Basisti-säveltäjä Pekka Pohjola on päässyt cd-aikakauden kakkoskierrokselle. Pohjola Records julkaisi Flight Of The Angelin (1986) uudelleenmasteroinnin aiemmin tänä vuonna. Love Recordsin nauhajäämistöä vaaliva Siboney tulee perässä Pohjolan kolmella ensimmäisellä albumilla.

Soundit on ruuvattu syviksi ja lämpimiksi ja kansityöt päihittävät Siboneyn alkuperäiset cd-julkaisut. Newyorkilaisen Robert Silversteinin esseet antavat Pohjolan uraan ulkopuolisen näkökulman. Bonuskappaleita ei ole mukaan löytynyt, vaikka niitä kyllä albumeille mahtuisi. Kiekkojen kestot ovat ytimekästä lp-aikaa, 33.15-36.56-34.51.

Pihkasilmä kaarnakorva (1972) esittelee vielä Helsingin Finnvoxin studioiden varhaisia soundiratkaisuja: rumpuja yhdessä kanavassa ja niin edespäin. Pohjola tulee suomalaiseen instrumentaaliin popjazziin jokatapauksessa ryminällä. Esimerkiksi Valittajan rummut-piano-urut-taustan päällä intensiteetiltään kasvava bassosoolo on hieno. Armottomalla idyllillä kuullaan sellaista salojen vaudevilleprogea, jollaista ei oltu tehty maailmassa koskaan aiemmin. Mitä nyt saatu pari ennakkovaroitusta Pohjolan Wigwam-levyille kirjoittamilla instrumentaaleilla.

Paroni Paakkunaisen, Eero Koivistoisen ja Pekka Pöyryn puhallinten kruunaamasta Harakka Bialoipokusta (1974) tulee paikoin mieleen toinen klassinen lintulevy, Camelin The Snow Goose, joka tosin ilmestyi vasta seuraavana vuonna. Teemoissa on samankaltaista lennokkuutta, esimerkiksi Ensimmäinen aamu vs. Rhayader. Tätä levyä Pohjola pääsi äänittämään jo Tukholmaan, ja soundi onkin hyvä.

Harakka Bialoipokusta innostui myös Virgin-yhtiö, minkä seurauksena seuraava levy tehtiin osin Englannissa. Keesojen lehto (1977) on albumi, josta Pohjola-fanit tuntuvat eniten napisevan Mike Oldfieldin popmaisten tuotantoratkaisujen takia.

Sävellysmateriaali on joka tapauksessa vahvaa. Levyn aloittavassa Oivalletussa matkalyhdyssä Pohjola esittelee omalaatuista musiikillista huumoriaan soittamalla bassolla samaa ääntä ensimmäisen minuutin verran. Kädet suoristavat veden on uusintaotto Wigwamin Pride Of The Biospherestä ja Nykivä keskustelu tuntemattoman kanssa on pysynyt Pohjola-livefavoriittina aina 90-luvulle asti.

Julkinen ehdotus Siboneylle ja Pohjola Recordille: tehkää remasterointien jatkoksi uusi Pohjola-kokoelma, joka kronikoi miehen uran 1972-2002. Sopivasti olisi Pohjolan 50-vuotisjuhlavuosi, ja edellinen Pohjola-kooste New Impressionistkin täyttää jo 15.