Måns Groundstroem, bass, piano, hammond organ, recorder
Hasse Walli, guitar, backing vocals
Ronnie Österberg, drums, bongos, backing vocals
Jim Pembroke, vocals
Eero Koivistoinen, alto saxophone
Additional musicians: Pekka Sarmanto, bass - Otto Donner, piano, flute - Eero Ojanen, celesta
Produced by Atte Blom & Otto Donner
Engineered by Erkki Hyvönen
Recorded at Finnvox studios, Helsinki
Photography and cover design by Jukka Vatanen
See chart positions in Finland.
Ludvig Rasmusson, Svenska Dagbladet 14.12.1967.
Harry Aaltonen, Ilta-Sanomat 19.12.1967.
M.R., Aamulehti 21.12.1967.
Anonymous, Extra 1/1968.
Kimmo Laaksonen, Teinilehti 5/1968.
--Mikko Meriläinen:
Vaikka Blues Sectionin lp keikkaohjelmistosta poiketen sisältää enimmäkseen aika normaalia beatpoppia, se sentään alkaa 12-tahtisella ohjelmanjulistuksella. Jim Pembroken säveltämä Paint It Michael And Others, Maybe antaa Hasse Wallin sähkökitaran ja Eero Koivistoisen saksofonin sooloillaan kertoa ensin vuorotellen ja sitten yhtäaikaa mistä ränttätänttä-hommassa on kyse. Taustalla komppaa tavattoman jämäkkä rummut-basso-pari. Myös muutama asiallinen laulusäe vedetään, joten kaikki saavat heti näyttää taitonsa. Levyn toinen rytmiblues Once More For The Road on Wallin käsialaa ja osoittaa että myös hämyisä tunnelmablues onnistuu ryhmältä mallikkaasti. Wallin kitarointi on määrätietoista tai ainakin tyylitajuista. Tai päinvastoin.
Avauskappaleen lisäksi levyllä on kolme Pembroke-biisiä. Answer To Life on tehokkaan yksinkertainen popkappale, jossa vastakkain asetetaan rakkautta valssitempossa julistava hippi ja 4/4-tahdissa ökeltävä hippejä turpaan vetelevä rakkari. Tunnelmat ovat tuliaisia Brittein saarilta, kuten myös kappaleessa Please Mr. Wilson, jonka music hall -perinteeseen viittaava humppakomppi ja pääministerille irvaileva sanoitus tuovat mieleen Kinksien Mr. Pleasantin ja Dead End Streetin tapaiset satiiriset laulut. Kappaleen taustalla kuullaan lasien kilinää ja humalaista örveltämistä. Wolf At The Door sisältää enemmänkin erikoisia efektejä. Ronnie soittelee bongoja ja Måssen urkutaiteilua kuullaan takaperin äänitettynä. Kauhutunnelmia tähän mainioon biisiin lisää vielä Otto Donner huilullaan.
Hasse ei jää Jimpasta jälkeen pienten pop-mestariteosten laatijana. Rajun blueskitaristimme säveltämä End Of A Poem on Kinksien (jälleen) Sunny Afternoonin mieleen tuova pala, jonka omintakeisuuden kertosäkeen taustalle tulevat jouset viimeistelevät. Apartment 51 on vähän raisumpaa tavaraa, vaikka komppi ei tunnu ihan koko ajan pysyvän kasassa. Erikoisuutena ovat Måssen soittamat Hammond-soolot, jotka vuorottelevat Eeron foniosuuksien kanssa. Lopussa molemmat instrumentit möyryävät yhdessä. Bassossa on poikkeuksellisesti Pekka Sarmanto.
Levyllä on kaksi Otto Donnerin kappaletta. The Day The Bird Of Paradise Looked Down Through Crack In The Cloud And Shed A Tearissa kyse on muutaman sekunnin mittaisesta tapailusta pianolla, hanurilla ja rummuilla, niin kuin nimestä saattaa aavistellakin. Atte Blomin sanoittama Carpets And Bags And Balls on levyn jazzahtavinta antia. Enimmäkseen 3/4-tahdissa etenevä biisi kasvattaa vähitellen intensiteettiään ja huipentuu progressivisesti saksofonin ja kitaran vinkunaan ja pianon kilkutukseen. Koivistoinen pääsee revittämään avausbiisin ohella eniten tässä. Levyn popeimmissa biiseissä häntä ei kuulla ollenkaan.
Lisäksi levyllä on Eero Ojasen ehdotuksesta välipalana The East Is Rediksi hupaisasti nimetty kiinalainen kansansävelmä. Bongot, kellot, nokkahuilu ja celesta luovat itämaisen tunnelman parhaaseen Beatles-tyyliin. Eli ajan tasalla oltiin siltäkin osin. Cd-version bonusbiiseistä Call Me On Your Telephone ja Hey, Hey, Hey on kerrottu singlejen yhteydessä. Cd:n kansivihkoon sisältyy myös Hasse Wallin kokoama hyvä historiikki Blues Sectionin vaiheista.
Blues Sectionin lp on kertakaikkisen hieno, r & b- ja jazz-sävyillä maustettu poplevy, joka ei ainakaan luovuutta pursuavan henkensä puolesta häpeä vertailussa 1967 ilmestyneiden ulkomaisten albumiklassikkojen kanssa. Vaikutteita on saatu, mutta niitä on sulatettu omaperäiseksi keitokseksi. Levyn onnistumiseen on keskeisesti vaikuttanut tuottajien Otto Donnerin ja Atte Blomin panos. Homma on paketoitu huolella biisijärjestystä myöten. Äänitys ei sentään vedä vertoja parhaissa britti- ja jenkkistudioissa tehdyille, vaikka ihan 4-raitanauhuri olikin saatu käyttöön. Joka tapauksessa levy todella syntyi onnellisten tähtien alla, oikeat ihmiset kohtasivat oikeaan aikaan oikean asian merkeissä.
