CD cover 1996 | 2LP cover 2021 |
Nigel Camilleri, Dutch Progressive Rock Page 03.12.2001.
-- Jussi Collin, Rytmi 9/1996:
Millin päähän kansainvälisestä läpimurrosta jäänyt Wigwam (1969-77) oli suomalaisittain harvinainen yhdistelmä
osaamista ja lahjakkuutta. Musiikillisesti vahva ja soitannollisesti suvereeni ryhmä huuhtoutui rannalle uuden aallon
ryskeissä, kiistatta huutava vääryys.
Sopiikin kysyä, miten vanhahtavalta bändi kuulostaa. Pääosin materiaali on täysin ajatonta, suurin ero nykybändeihin löytyy
asenteista - Wigwam vetoaa viattomalla kaunosieluisuudellaan, postmodernismista tämä bändi ei (onneksi) tiennyt yhtään
mitään. Huomiota herättää myös kunnianhimoinen asialle omistautuminen, yhtye olikin tiettävästi ensimmäisiä
suomalaisia levytysbudjetin ylittäjiä.
Highlights on oudosti epäbalanssissa. Kokoelmalla korostuu Jim Pembroken mainio poposaaminen ja Wigwamin
toinen vaihe (74-77). Ensivaiheen (69-74) keskeiset biisintekijät - fuusioon mieltyneet Jukka Gustavsson ja Pekka
Pohjola - jäävät turhan vähälle huomiolle. Sääli myös, ettei yhtyeen erinomaista livesoittoa mahtunut mukaan.
Asia korjaantunee tulevaisuudessa, sillä luvassa on Wigwam-harvinaisuuksiin keskittyvä kokoelma.