Recorded at N-Club, Alibi and Tavastia Club, June 1974
Engineered by Måns Groundstroem & Tommi Liuhala
Edited by Paul Jyrälä
Mixed by Jukka Teittinen
Photography by Reijo Porkka
Album design by Mats Huldén & Jukka Gustavson
Produced by Wigwam & Tommi Liuhala
Reviews:
Ari Puukka, Musa 4/1975.
Arto Pajukallio, Kansan Uutiset xx.05.1975.
Mikael Wiik, Intro 6/1975.
Nigel
Camilleri, Dutch Progressive Rock Page 03.12.2001.
Pascal Laurent, Music in Belgium 18.09.2010.
Geoff Feakes, Dutch Progressive Rock Page 35/2010.
Kieron Tyler, The Arts Desk 26.03.2017.
--Pertti Hakala, Rare 2/1992:
Levy heijastelee melko hyvin Wigwamia
livebändinä. Koko yhtyeen olemassaolon ajan lainakappaleet
olivat muodostaneet keikkasetin rungon, ja sovitukset suosivat
pitkiä sooloja ja vapaamuotoista jammailua. --
Lainakappaleet onnistuvat vaihtelevasti. Koko ykköspuolen
täyttävä, yli 17-minuuttinen versio Band-biisistä The Moon
struck one on Wigwamia parhaimmillaan. Myös Beatlesin Let
it be on komeaa kuultavaa, hienoisesta haparoinnista
huolimatta. John Lennonin Imagine jää hieman vaisuksi,
ja alkuperäisen Wigwamin viimeisen keikan viimeinen biisi,
bluespala Help me/Checkin' up on my baby on mukana
lähinnä dokumentaarisista syistä.
Rekku Rechardtin ensimmäiset levytetyt Wigwam-sävellykset on
sijoitettu levyllä peräkkäin, kuin korostamaan miehen
monipuolista musiikillista näkemystä. Kaunis ja hillitty Groundswell
jättää soolotilaa Pohjolalle ja Gustavsonille, Rechardtin
myötäillessä tyylitajuisesti hieman taaempana. Toinen
Rechardtin kappaleista on raskas, hieman Atomic Rooster -tyylinen
jytäpala Pig storm, joka ei oikein sovi levyn muun
materiaalin sekaan, vaikka tarjoaakin säveltäjälleen oivan
tilaisuuden sooloiluun. Pekka Pohjolan Nipistys on uusi
sovitus, joka tuo kappaleesta aivan uusia elementtejä esille. On
vahinko, ettei Pohjolan sävellyksiä enempää esitetty, saati
sitten tallennettu, Wigwamin live-versioina. Nelospuolen
täyttävä Pembroke-biisi Grass for blades on hitaasti
kasvava, mestarillisesti esitetty teos, joka hyötyy
live-esityksen spontaanista tunnelmasta. Erityisesti Rechardt
loistaa erinomaisella soolollaan, ja myös muun levyn aikana
hieman taustalla ollut Pembroke pääsee ansaitusti esille.
Live Music from the Twilight Zone ei kenties ole niin hyvä
live-levy kuin mitä Wigwamilta oli voinut odottaa. Kokonaisuus
jää hajanaiseksi, ja inspiroituneen lennokas ote välähtää
levyllä vain hetkittäin. Dokumenttina se on kuitenkin
korvaamaton julkaisu, ja Fairyportin live-puoliskoon verrattuna
myös äänitykseltään kohtalaisen onnistunut näyttö Wigwamin
kyvyistä live-bändinä. Yhtyeen itsensä lisäksi tuottajana on
toiminut Tommi Liuhala, joka on myös levyn toinen äänittäjä
Måns Groundstreomin ohella.
