Rupatusta, höpötystä, hupatusta (Babbling, Gobbling & Hobgobling)

1. LIPLATUSTA, KIMMELLYSTÄ, PUTPUTUSTA

MM: - Meren pauhu meren laulu. Birdland. 75-77-vuosikerran Make Lievonen ja Love Recordsin fuusiojazz-osasto. Tällaisia mielikuvia tulee mieleen.
SK: - Kivasti kommunikoivat nuo Gutsin koskettimet. Nimestä tulee mieleen sellainen vanha Love-juttu kuin Posotusta, pimpotusta, pompotusta. Rumpalin junakomppi sopii hyvin.
JH: - Karibia-rytmit tulevat mieleen, steelpan-orkesterit.
SK: - Selkeää teemaahan tässä ei ole, verrattuna esimerkiksi Windermere Avenueen. Rytmi jää mieleen, mutta melodia ei.
MM: - Olikohan tämä tarpeeksi iskevä aloitusbiisiksi?
JH: - Wikströmin meridieselillä hissukseen Suomenlahtea pitkin. Keskimoottorien klassikko…
SK: - Pertsa ja Kilu!
MM: - Linnajazz-risteily! Ei paha biisi, mutta ei yllättäväkään.

2. WALKIN' & TALKIN'

SK: - Modernimpi ote! Puhelaulua ja konemaista rytminkäsittelyä. Tosi läsnäoleva bassosoundi.
MM: - Gutsin Red Porsche! Tämä on hauska yllätys.
JH: - Ei olisi tosiaankaan arvannut että tällainen raita on tällä levyllä tulossa. Miten voivatkaan urut kuulostaa mainioilta…
SK: - Kyllä on Jehova ihmeissään. Varmaan radikaaleimpia vetoja Wigujen tai ex-Wigujen tuotannossa, Rekun julkaisemattomat Snakecharm-revitykset mukaanlukien.
MM: - Eikä tämä ole yhtään korni.
SK: - Tulee mieleen aiemmat puhelauletut Gutsit. Mitä niitä olikaan, "se ilmenee…", "vaikka sukkulalla Kuuhun, Rauhan merelle…"
MM: - Sikäli moderni biisi, että perustuu toistolle, ei yritäkään melodialla vangitsemista.
JH: - Konejazzia ilman koneita. Miten tämän kappaleen voisi määritellä?
SK: - Tätä ois kiva tanssia.
JH: - Helsinkiläisessä trendibaarissa missä juodaan lattea tämä voisi mennä läpi ihan täysillä. Tuli kyllä pylvään takaa ihan yllättäen…
SK: - Ja Quintessencea levylautaselta perään…
MM: - Kättä ojennetaan suomalaisia Soul Captain Band -tyyppisiä kokoonpanoja kohtaan.
JH: - Namikasta urkulurittelua.
MM: - Urkulurittelu lyö leiman musiikkiin, vaikkei kuulija aina tietäisikään, missä mennään.

3. FRAKTAALI SYMMETRIA

JH: - Herrajumala mikä laulun nimi.
SK: - Oisko 6/4-tahtilaji. Bassosoololla näköjään lähdetään liikkeelle. Gutsi se on niin kohtelias mies, bassosoolo heti kolmannen raidan aluksi, ettei vaan itseä tule korostettua liikaa… Momentsillahan oli se Mr. Ulf. Ekan kerran noteeraan puhaltajan tällä levyllä. Kivasti Pentti Lahti piirtelee.
MM: - Pentti Lahtihan oli saksofonistina Kaurismäen Arvottomissa.
JH: - Ei ole Helge-biisiä tällä levyllä?
MM: - C-kasettiversion bonuksena. Tai singleirrotuksen B-puolella… Semmoista musiikkia tämä on, että tosi mielellään kuuntelee. Ihan vaikka taustamusiikkinakin tämä menisi. Miten vaan.
SK: - Basisti soinnuttelee mukavasti.
MM: - On muuten kuvaava tämä bändin nimi. Olisiko Korjus muuttanut alkuperäistä nimeä kaupallisempaan suuntaan.
SK: - "Jukka hei, tuo Jang Uaans…" Jännä siirtymä Rinneradio-piirtelystä Manhattan Transferin soundin kautta hyntsäkä-jatsiin… Minähän olen melodiafriikki, enkä kyllä suoraan sanottuna tiedä kuuntelisinko tällaista muuten kuin Gutsin tekemänä. Ei tässä intensiteetti koko ajan säily…
MM: - Hesan keikalla [Tavastia helmikuu 2003] Gutsin esiintymisessä oli kyllä intensiteettiä. Se oli tyylikästä meininkiä se sen pistäytyminen siellä. Hoiti hommansa, ei tullut enää lopuksi pistäytymään…
SK: - Hyvin täyttävä basisti tämä Juha Verona. Jopa vähän liian läsnäoleva meikäläisen makuun.
MM: - Täyttää kyllä äärimmäisen paljon tätä musiikkia.
SK: - Aikamoista räiskintää tässä loppunostossa. Pitkä biisi kyllä tämä.
JH: - Vaelteli kuin Rave Up For The Roadies. Miljoona osaa jotka vaelteli peräkkäin. Toinen kuuntelu varmaan selkeyttäisi tätä biisiä. Levyn jazzillisin kappale tähän mennessä.
MM: - Minusta Suonna tuo Manhattan Transfer -vertaus ontuu. Kyse lienee siitä että et tunne jazzia ja et löydä tarkkaa vertailukohdetta. Weather Report voisi olla parempi vertailtava nimi.
SK: - Tämä on tähän mennessä eniten Momentsilta kuulostava raita. Mutta vähemmän akateemisempaa kuin Moments.

4. AI AI AI VAPAUS ON PÄÄSSYT KARKUUN

MM: - "Ai ai ai kun nuori ois", eikös se ole Irwinin kappale.
SK: - Hyvin moderni ote. Taas Quintessence-tyyliä. Jukka on heittänyt Instrun terveyssandaalit nurkkaan ja pannut tanssikengät jalkaan…
MM: - …paidankaulukset pystyyn…
JH: - …ja vetänyt rintataskussa olevan nenäliinan banzai-huiviksi päähän.
SK: - Rumpali pitäytyy asiassa. Suomen tunnetuimpia jazz-rumpaleita, mutta ei tosiaankaan tuo itseään esille liikaa. Basso on kyllä miksauksessa miltei yliläsnäoleva.
JH: - Tulee mieleen kun ostin vuonna -90 James Taylor Quartetin happofunk-levyn. Tämä kuoppaa sen mennen tullen. Ei ole mitään ulkokultaista trendinäpertelyä.
MM: - Mikä lienee tämän musiikin suhde acid jazziin?
SK: - Oletin että tämä levy olisi ollut paljon tradimpi. Nämä biisithän ovat yllättävän moderneja.
MM: - Se ei ihmetytä minua yhtään. Tämä on tarkalleen sitä mitä Gutsin uudelta levyltä odotin. Ei Rockadillo olisi julkaissut tätä levyä, jos tässä ei olisi mukana "yllätyksellisiä" elementtejä. Kyllähän jo Kadonnut häviämättömiin sisälsi tällaista tavaraa, ja Bluesion.
SK: - Jang Vansin parin vuoden takaisen livenauhan perusteella odotin vähän perinteisempää lähestymistapaa. Keikalla bändi veti sitäpaitsi paljon covereita. Eivät ne minua haittaisi levylläkään. Momentsiakin Yesterday väritti hienosti… Puhaltajan vähäinen osuus yllättää tällä levyllä tähän mennessä kyllä.

5. BETWEEN FIRE & ICE

SK: - Levyn traditionaalisin startti tähän mennessä.
JH: - Tunnelmaurkua. Led Zeppelinin Tea For One tulee mieleen.
MM: - Unchain My Heart.
JH: - Joe Fuck… ei kun Cocker.
SK: - Minullahan esimies Kimmo joka ehätti kuunnella tänään tämän levyn heitti että Frank Robsonilta laulutulkinta kuulostaa…
MM: - Frankilla on "grain of voice", mutta paahtunut…
SK: - Tämä olisi Ilovaari-rockissa täysillä läpi menevää bluesia, mutta ei vetoa oikein meikäläiseen.
JH: - Kuulostaa kyllä soundillisesti hyvin muhkealta.
MM: - Saariselällä olisi mennyt tammikuussa läpi [Tunturiblues 2003].
SK: - Tulee mieleen että palkitaan kuulijat tässä vaiheessa tätä kunnianhimoista levyä.
MM: - Yllättävän perinteinen veto. Tässä kappaleessa ei ole toistaiseksi ollut yhtään outoa elementtiä.
JH: - Ainakin tilapäinen "avartamisen aikalisä" kuulijalle.
SK: - Jos olisin koostamassa kasettia niin C45:ltä tämä tippuisi kyllä pois.
JH: - Mutta melodia oli selkeä. Ja urut soivat perinteisessä hengessä. Ei menty kadulle jengisotiin, vaan tämä oli rehellinen rantaruotsalainen blues.
SK: - "Mulla oli kirvoja tomaateissa enemmän kuin viime vuonna, beibi."
MM: - Mistä tässä tekstissä oli kyse?
SK: - Tulee mieleen sellainen suomalainen runokirjan nimi kuin "Tulen ja jään sirkus".
MM [lukee kansivihkon lyriikkoja]: - Tämä kertoo työttömyydestä. Sipoostahan lopetettiin vissiin posti missä Jukka oli töissä siivoojana. Kun tekstin luki niin tämä biisihän muuttui ymmärrettäväksi.

6. START & RUN

SK: - Hyntsäkä rules. Hyvin Momentsina tämä alkaa.
MM: - Perinneosasto löytyi täältä keskeltä levyä.
SK: - Urun ja fonin keskinäinen kommunikointi pistää ensimmäisen kerran korvaan tältä levyltä.
JH: - "Se on makuasia, sano Musti kun muniaan nuoli", mutta kitaraosastoa en ole kaivannut kertaakaan tältä levyltä.
SK: - Täydellisessä maailmassa tällaista urkukamaa kuulisi livenä soittoruokaloissa ja muissa baareissa…
JH: - Raikasta kuunneltavaa epäluovan nykyajan keskellä.
MM: - Onko teille Groove FM -radioasema tuttu? Sopisiko tämä sinne…
SK: - Tämän levyn seassa peruskamaa, Gutsin keikalla tämä voisi olla toinen biisi… Ensimmäinen on ollut sellainen terävän yllättävä, sitten tulee tällaista perustuuttausta…
MM: - Gutsin keikalla tämä olisi se vaadittava perus-urku-shuffle-homma.

7. I'M A BLUESMAN

SK: - Traditionaalimeininki jatkuu. Lahti lurittelee… Aika alas hänet on miksattu tällä levyllä. Mitenköhän muuten Gutsi sopisi yhteen Daven [Lindholm] kanssa? Olisi jännä yhdistelmä.
JH: - Johan alkoi Hammondit höpöttelemään kun jaksoi muutaman minuutin odotella.
SK: - Tällaistahan Gutsin musiikki keskimäärin on. Lyriikat ovat henkilökohtaisen kokevia ja urut pyristelevät…
JH: - Fairyport alkaa yllättäen tulla mieleen.
MM: - Tämä on selkeästi kaksijakoinen levy…
SK: - …eli alkuyllätysten jälkeen menee yllätyksettömäksi.
JH: - "Mellow yellow." Ei tämä tuutulauluksi mene, mutta traditionaalisemmaksi, leppoisammaksi näin loppua kohden.
MM: - Tässä vaiheessa tämä levy alkaa olla Gutsin Titans Wheel. Pohjola käy myös vertailukohdasta. Vuodesta toiseen tekevät tasaisen vahvoja levyjä. Gutsi on kyllä Pohjolaa vaikeampi ja vaikeammin määriteltävä tapaus… Mistä oikein kiikastaa? Onko musiikki huonompaa? Ovatko nämä liian kunnianhimoisia ja kirjavia nämä Gutsin yritykset?
SK: - Tuo Titans Wheel -vertaus oli hyvä. Rekku tuputtaa riffejään ja Jukka vaan soittaa urkujaan. Gutsille sanoitukset tuntuvat kyllä olevan tärkeämpi osa musiikkia kuin Wiguille. Village-Ghetto Land -tyyliin… Mikä on Gutsille kovaa statementtiä, voi olla meille kuulijoille helppoa juttua. Sellaista että emme tajuakaan.

8. SYRJÄÄNNYT

MM, JH, SK: - Fairyportin alkua! Taa-da-da-da-daa-daa-daa…
JH: - Aaltoja, auringonpaistetta… Mitä tämä musiikki kuvaa?
SK: - Rupattelevaa, ihmisen kokoista tunnelmaa.
MM: - Pateettisesti sanottu tuo "ihmisen kokoista tunnelmaa".
SK: - Ai tyyliin "city on sinun, sinun city on".
MM: - Urku rupesi rupattelemaan mukavasti.
JH: - Jännää oli nähdä Gutsi Kimmelin keikalla [Joensuussa heinäkuussa 2001]. Että miten proosallisen näköinen soitin se Hammond on.
SK: - Tässähän tulee mieleen Wigujen ekan levyn Pidän sinusta.
MM: - Kyllä! Tämä on tämän levyn retromaisin biisi.
JH: - Soundi kuin Wiguilla circa 1969.
MM: - Pohjolan eka levy tulee mieleen tästä bassosoolosta. Verona goes Pihkasilmä.
SK: - Summaa biisinä selvästi tämän levyn teemoja.
JH: - Levy on kuin ympyrä, tämä levy ainakin. Oli kyllä lyhyt biisi kahdeksanminuuttiseksi! Kuunneltava levy, hyvällä tavalla viihteellinen. Ainakaan minun mielestä nämä eivät ole musiikissa syntejä, mitä adjektiiveihin tulee.
MM: - Aika retrotunnelmia, vanhan liiton henkeä. Jos tältä levyltä pitäisi yksi tunnelmat tiivistävä biisi nimetä, niin se olisi tämä viimeinen.
SK: - Crisader-tunnelmia?
MM: -Ei vaan Pedagogue…

LOPPUHÖLINÄT

SK: - Hyvä fiilis jäi tästä levystä, mutta ei mitään selkeätä huippukohtaa mieleen kuitenkaan. Gutsin levyt eivät tietenkään koskaan ole mitään piece of cakejä. Tykkään selkeistä melodioista ja niitähän jazz ei välttämättä tarjoa… Hot Toe olisi rehellisesti sanottuna enemmän meikäläisen makuun oleva Gutsi-bändi kuin Jang Vans.
JH: - Mitähän tästä levystä sanoisi? Tarjosi tavallaan kaksi huippua. Alku oli ihmeellisen hieno, sitten tuli muutaman kappaleen ajaksi "tätä on kuultu ennenkin" -fiilis, sitten tuli taas kunnianhimoisempaa tarjontaa. Levy oli ikäänkuin ympyrä, jossa loppu liitti alun itseensä.
SK: - Ykkönen ja kakkonen olivat ikään kuin slap to the face ja sitten tuli pussailua poskelle…
JH: … tyyliin "herää pahvi!" aluksi ja sen jälkeen kilttiä. Mutta missään vaiheessa mitään hissimusiikkia tämä levy ei kuitenkaan ollut. Ei pelkoakaan siitä, että Gutsista olisi tullut vieläkään mikään Hammondin Hector tai Pave Maijanen. Jos minä olisin tilanteessa että pitäisi ostaa urkujazz-levy iltaa sulostuttamaan, niin kyllähän se levy olisi tässä.
MM: - Hyvin odotuksia vastaava levy kuitenkin. Aavistin sen, että modernimman lähestymistavan seassa kuullaan perinteisempää. Ehkä se toinen biisi oli se tämän levyn yllätyksellisin juttu. Mutta jos ei olisi Gutsia tämäntyyppistä musiikkia tekevän ryhmän kokoonpanossa, niin olisinkohan kiinnostunut…
SK: - Levy ei tarjonnut mitään Losing Holdia kyllä…
JH: - Siis jehovalaisuushan on suorastaan maukasta, jos se on tällaista mitä tämä levy on!
MM: - Jukkahan on viimeiset 20-25 vuotta tehnyt musiikkia ihan muussa kuin rockin genressä. Tämä levy ei voinutkaan olla mitään Wigwamia. Ihan eri jutusta puhutaan nyt kuin Wigwamista. Eikä tämä sitten ole mitään fuusiojazziakaan…
SK: - Kyllä minä olisin kelpuuttanut tälle Momentsin Yesterdayn tyylisen helpon vedon…