Vinyl & CD | Cassette |
LP:
Love Records LRLP 92 (1974)
2LP:
Svart Records SVR 290 (2014, 2021)
MC:
Love Records LRC 92
Lipposen levy ja kasetti LIPPOKASETTI033 (2020)
CD:
Love Records LRCD 92 (1991)
Love/Siboney LRCD 92 (2001): 24-bit remastering from the original 8-track tapes & 24-page booklet with English and Finnish lyrics
In the UK: Cherry Red Records / Esoteric Recordings ECLEC 2183 (2010)
Additional musicians: Pekka Pöyry, soprano saxophone, flute -
Pentti Lasanen, clarinet, flute - Paavo
Honkanen, clarinet - Ilmari Varila, Aale
Lindgren, oboes - Juhani Tapaninen, bassoon -
Unto Haapa-aho, bass clarinet - Juhani
Aaltonen, solo flute - Seppo Paakkunainen, Erik
Dannholm, Pentti Lahti, Kai Veisterä, flutes -
Taisto Wesslin, acoustic guitar - Erkki
Kurenniemi, Jukka Ruohomäki, VCS 3 assistance
Produced by Måns Groundstroem & Wigwam
Engineered by Erkki Hyvönen, Måns
Groundstroem, Harri Bergman & Paul Jyrälä
Recorded at Finnvox and Finnlevy studios, Helsinki (FIN), February through November 1973
Cover art design & directions by Jukka Gustavson
Cover art work by Jorma Auersalo
Re-engineered from the original 1st generation 8-tracks tapes by Risto Hemmi at Finnvox, Helsinki, March 2001
24-bit digital re-mastering by Pauli Saastamoinen at Finnvox, Helsinki, March 2001
Tapio Korjus, Intro 2/1974.
Waldemar Wallenius, Musa 2/1974. English translation.
Tommi Liuhala, Ilta-Sanomat 26.02.1974.
Ian MacDonald, New Musical Express 11.05.1974.
Anonymous, Apu 19/1974.
Tommy Schönenberg, Tommy's Forest of Progressive Rock website.
Jake Nyman, Soundi 4/2001.
Nigel Camilleri, Dutch Progressive Rock Page 03.12.2001.
Ferran Lizana, La Caja de Música website.
Fitter Stoke, Julian
Cope Presents Head Heritage website 05.08.2002.
Nick Paluzzi & Sean McFee, Ground and Sky website 20.12.2003 & 30.01.2005.
Achim Breiling, Babyblaue
website 07.11.2004.
Pascal Laurent, Music in Belgium 11.09.2010.
Geoff Feakes, Dutch Progressive Rock Page 35/2010.
--Archie Patterson, All-Music Guide:
Being was their masterpiece, a rock opera of progressive ideology and pop music. Imagine John Lennon collaborating with Stevie Wonder, circa Songs in the Key of Life-era.
--Pertti Hakala, Rare 2/1992:
Beingin aloittaa yhteennivotut kappaleet Proletarian
ja InspiRed machine. Jo ensitahdeista
lähtien on selvää että kyseessä ei ole mikä
tahansa levy - edes mikä tahansa Wigwam-levy.
Gustavsonin moniääninen, erinomaisesti
toteutettu lauluosuus tulkitsee synkkää ja
pessimististä tekstiä, joka käsittelee
alistettua ja järjestelmän nujertamaa yksilöä
- tässä tapauksessa "proletaaria". InspiRed Machine -osuuden jatkoksi kuului alunperin ns.
"sovjetisti-uskontoa" käsittelevä osuus, mutta silloista taistolaisliikettä lähellä oleva Love Records vaati Gustavsonia
poistamaan sen Beingiltä. Loven mielestä osuuden teksti oli ilkeämielinen ja Neuvostoliittoa (nyk. IVY) loukkaava.
Sensuroinnin vuoksi InspiRed Machinelta taittui terävin kärki, joten monet ottivat kappaleen ironiset tekstit liehuvine
punalippuineen ja "maailman edistyksellisimpine armeijoineen" tosissaan!
Alun massiivisen ja synkän vyörytyksen
katkaisee Pembroken säveltämä ja sanoittama Petty-Bourgeois,
joka nopeatempoisena kappaleena hieman keventää
tunnelmaa. Pembroke laulaa biisin erinomaisesti,
hieman soololevynsä tyyliin ääntään
muunnellen: joidenkin Wigwam-levyjen
Pembroke-biisejä vaivannut lievä aneemisuus ja
värittömyys on tipotiessään. Kappale myös
istuu kokonaisuuteen hyvin, ja on vahva osoitus
Wigwamin jäsenten toisiaan täydentävästä
luovuudesta.
Pekka Pohjolan ensimmäinen anti levylle on Pride
of the biosphere -kappaleen musiikillinen
osuus. Se on kaunis, pelkästään pianolla ja
uruilla soitettu teema, joka jää koko biisin
mittaisen puheosuuden taustalle. Sanoitus on
karmiva sotilaspastorin yksinpuhelu, haikea
muistelo sota-ajoilta, jolloin upseeritovereilla
oli tapana kanttinin harmaassa arjessa lähes
traditionomaisesti ja "melkeinpä avoimesti
punastuen" raiskata tarjoilija-tytöt
kaikkien nähden ja sitten ampua heidät siihen
paikkaan. Vaikuttavuudessaan ja
shokeeraavuudessaan levyn rankin raita. A-puolen
päättää yli yhdeksänminuuttinen, kokonaan
uudelleen sovitettu versio vanhasta
singlebiisistä Pedagogi. Rytmiltään
ovelasti polveilevaa kappaletta värittää
hienosti sovitetut huilut ja pitkä
sähköpianosoolo. Gustavsonin ahdistunut,
ylärekisterissä kulkeva ja monin paikoin
päällekkäisäänitystekniikkaa
hyväksikäyttävä lauluosuus on jälleen aivan
omaa luokkaansa. Juuri Beingin yhteydessä
Gustavsonista ryhdyttiinkin puhumaan "Suomen
Stevie Wonderina", eikä syyttä.
Wonder-vaikutteet ovat kenties kaikkein selvimmin
esillä kakkospuolen aloitusraidalla Crisader,
joka on levyn vahvinta antia. Wigwam soittaa
juuri niin elävästi ja tiukasti kuin vain
Wigwam osaa, ja Gustavsonin laulu on, kuten koko
levyllä, ainutlaatuista kuultavaa. Muutenkin
koko kakkospuoli on yleisilmeeltään
aloituspuoliskoa kevyempi. Crisaderia seuraa
Pohjolan instrumentaalisävellys Planetist,
jossa pääosan varastaa Pekka Pöyryn loistava
saksofonisoolo. Kappaleeseen liittyvä teksti on
sanaliitteellä mukana - siinä kritisoidaan
hyvin niukoilla keinoilla ns.
"thaiteilijoiden" ylimielistä
asennetta yleisöönsä. Pohjolan biisiä seuraa
heti Pembroken kappale Maestro mercy,
jonka tavattoman kaunista melodiaa tukee Taisto
Wesslinin hieno akustinen kitara. Kappaleessa
jätetään hyvästejä äiti-maalle, joten
sisältönsä puolesta se sopii erinomaisen hyvin
levyn kokonaisilmeeseen.
Prophet on jälleen takuuvarmaa
Gustavsonia, äärimmäisen synkkä näynomainen
ennustus maapallon "Telluskulttuurien"
tulevaisuudesta. Pekka Pohjola soittaa hienon
bassosoolon, jota seuraa lyhyt ja hyvällä
maulla toteutettu syntetisoijasoolo
Gustavsonilta. Väliosan lievästi funkyt kohdat,
samoin Gustavsonin lauluosuus tuovat etäisesti
mieleen brittiläisen Gentle Giantin varhaiset
levyt - ainakin taso on yhtä kova.
Levyn päättää Pembroken hieno hymni Marvelry
skimmer, joka puolustaa paikkaansa levollisen
kauniina päätöksenä mestarilliselle
kokonaisuudelle, levylle, joka kestää kuuntelua
vuodesta toiseen.