Ensimmäinen oikea yhtye oli Fighters, jonka riveissä Ronnie myös aloitti keikkailun 1963. Sitten alkoi pitkä kiertely Helsingin beatbändeissä. Vuonna 1964 Ronnie siirtyi suosittuun Jim & The Beatmakersiin, jonka hitistä My Only One tuli hänen ensimmäinen levytyskokemuksensa. Syksyllä Ronnie loukkaantui pahasti kaaduttuaan ratakiskoihin. Toivuttuaan hän soitti hetken Soundseissa, varhaisessa esikuvassaan, kunnes alkuvuodesta 1965 liittyi Scaffoldseihin. Saman vuoden syksyllä alkoi pitkäaikainen yhteistyö Jim Pembroken kanssa tämän taustalle kootussa Pems-yhtyeessä. Loppuvuodesta Ronnie soitti myös amerikkalaisen soul-laulaja Les Carltonin kiertueella. Vuonna 1966 Ronnie oleskeli pitkään Pariisissa jossa harrasti musisointia sekä antoi laulunopetusta erään paikallisen porhon tyttärelle, kunnes irtolaisena joutui savustetuksi ulos maasta. Suomeen palattuaan Ronnie liittyi Boyseihin, joka toimi Dannyn ensimmäisen kesäshown yhtyeenä 1966. Syksyllä bändistä kehittyi D'Islanders, ja sen riveissä Ronnie soitti siihen asti kun hänet pyydettiin Blues Sectioniin keväällä 1967. Blues Sectionin aikoihin Ronnie lauloi kaksi singleä, jotka jäivät hänen ainoiksi soololevytyksikseen. Toukokuussa 1968 ilmestyi Kauan kuljen/Hei vaan Blues Sectionin säestämänä ja hieman myöhemmin samana vuonna Ei kauempaa/Kun yö hyväilee isommalla kokoonpanolla toteutettuna. Ronnie oli jokseenkin tunnettu hahmo, joten linjaansa hakenut Love Records yritti ilmeisesti leipoa hänestä suosikkilaulajaa. Vuonna 1968 Ronnie oli Blues Section -kamujen Hasse Wallin ja Pekka Sarmannon tavoin mukana myös Eero Koivistoisen kuululla Valtakunta-lp:llä. Blues Sectionin hajottua Ronnie soitti vähän aikaa Boyseissa, kunnes kasasi Kristianille taustayhtyeen, josta pian muotoutui Wigwam. Bändistä toiseen kiertely loppui melkein vuosikymmeneksi.
Ronnie oli eräänlainen Wigwamin isähahmo, ja hänellä on sanottu olleen bändissä "tuottajan rooli". Rumpalina hän pysyttäytyi suorajakoisessa rockbiitissä pitäen koukeroisimmatkin progeilut siististi kasassa. Rumpusooloja Wigujen levyillä ei kuultu! Itse asiassa muut bändiläiset houkuttelivat Ronnieta kikkailemaan enemmän, mutta hänen itsekritiikkinsä pysyi tiukkana. Hän oli rockrumpali, eikä jazzille taipunut.
Muiden wigujen tavoin Ronniella oli omia sivuhommia. Hän teki musiikkia erääseen Åke Lindmanin tv-näytelmään ja näytteli 1970 pääosaa ruotsinkielisessä tv-näytelmässä Gråttan, johon Wigwam sävelsi musiikin. Loppuvuodesta 1971 Ronnie soitti Eddie Boydin Euroopan kiertueella ja 1976 Malvina Reynoldsin kiertuebändissä. Häntä kuullaan myös studiorumpalina muun muassa seuraavien artistien levyillä: Suomen talvisota 1939-40, Jukka Tolonen, Juice Leskinen & Coitus Int, Isokynä Lindholm, Maru & Mikael, Närhi, Rauli Badding Somerjoki, Hector. Kristianin avuksi Ronnie palasi 1977 soittamalla albumilla Indian Girl, jonka tämä teki omalla nimellään Bengt Huhta.
Wigwamin hiipuessa 1977 Ronniekin joutui hakeutumaan sekalaisiin projekteihin. Hän soitti kesällä Madame Georgessa ja syksyn tullen Freemanin kiertuebändissä ja albumilla sekä Ohjelmakeskuksen Dylan-kiertueella. Keikkoja kertyi myös Vanhan Isännän riveissä, Mike Westhuesin kokoonpanossa sekä Neil Youngin musiikkia esittävässä Young Lovers -ryhmässä. Lisäksi Ronnie rummutti studiosessioissa, toimi levytuottajana ja toimitti Smultronstället-musiikkiohjelmaa ruotsinkieliselle radiokanavalle. Hän ennätti soittaa myös Jim Pembroke Bandissa 1979-80 ja keikkailla M.A.Nummisen undergroundkokoonpanossa. Vaikean diabeteksen väsyttämä Ronnie teki itsemurhan itsenäisyyspäivänä 1980.