Additional musicians: Heikki Keskinen, saxophone - Mikko-Ville Luolajan-Mikkola, violin
- Maarit Hurmerinta, backing vocals - Heikki "Pedro" Hietanen, accordion
- Stiina Tarvonen, backing vocals - T T Oksala, F#
Produced by Wigwam and T.T. Oksala
Recorded, mixed and mastered at Finnvox Studios, Helsinki (FIN)
Album design and collages by Space Riipinen
The 2004 release: 24-bit remastering by Svante Forsbäck / Swan Sound, Attic Mastering
Nigel Camilleri, Dutch
Progressive Rock Page 03.12.2001.
Claes Johansen, Nuclear Netclub 18.10.2018.
--Ari Korpi, Rumba 10/1993:
"Onneksemme tämän päivän Pembroke-Rechardt-vetoinen Wigwam luottaa sävellyksiin ennen maailmankatsomuksellista julistusta. Yhtyeen comeback-albumi kuulostaa (wiguasteikolla) paikoin jopa leikkisältä ja vaivattomalta, jos kohta sävellysten keskinäinen suhde on hieman sekava. Tämä ei ole suurikaan ihme, sillä albumilta löytyy Pembroken tuotantoa sekä 70-luvun puolivälistä (No New Games) että vuodelta -80 (Hard Top Lincoln) - toisaalta uusi versio wigu-klassikosta Tombstone Valentine kuulostaa monta astetta alkuperäistä raikkaammalta. Ja Pleasure Street tuo mieleen Kojon yli kymmenen vuoden takaisen So Mean -albumin...!"
--Petri Silas, Soundi 6/1993:
"Kieltämättä Wigwamin uudelleen tulo on Suomen
musiikkihistoriaa, varsinkin kun uutukainen ei ole mikään
pateettinen rahastusyritys, vaan täysipainoinen pakkaus uutta ja
uudelleen versioitua vanhaa materiaalia. On kuitenkin vaikea
enää kuulostaa vilpittömältä tai vakuuttavalta, kun tätä
cd:tä arvostelee.
Mainitaan nyt biiseistä hieno Talking Brought Me Here,
joka oli ohjelmistossa jo viime kesän re-union-keikalla ja
rytmisesti hauska Absalom. Tombstone Valentine
toimii (taas) sekin yhdellätoista, eikä Friend From The
Fields olisi voinut onnistua hienommin.
Bändin uudet jäsenet Rintanen ja Noponen pitävät hyvin
pintansa vanhojen konkareiden matkassa ja kokonaisuus on
yhtenäinen. Niin ikään tuottajana häärinyt T.T. Oksala on
pitänyt osaltaan huolen kirkkaiden, mutta inhimillisten
äänimattojen kutomisesta."