Wigwam Albums: Dark Album


Dark Album cover
  1. Oh Marlene! (Pembroke)
  2. Cheap Evening Return (Rechardt - Pembroke)
  3. The Item Is The Totem (Rechardt - Huldén)
  4. The Silver Jubilee (Rechardt - Hopkins)

  5. Horace's Aborted Rip-off Scheme (Rechardt - Pembroke)
  6. The Big Farewell (Rechardt - Pembroke)
  7. The Vegetable Rumble (Rechardt - Pembroke)
  8. Helsinki Nights (Pembroke)
LP:
Love Records LRLP 227 (1977)
Mispressing (1985) with six tracks: The Big Farewell - Horace's Aborted Rip-off Scheme - Cheap Evening Return /// The Vegetable Rumble - Grass For Blades - Turn Stone To Bread
In Sweden: Sonet SLP 3033 (1977)
CD:
Love/Siboney LRCD 227 (1991) with bonus tracks: Grass For Blades - Daemon Duncetan's Request (aka Turn Stone To Bread)
Love/Siboney LRCD 227 (2008) with the same bonus tracks as above
Jim Pembroke, vocals, piano
Pekka Rechardt, guitar
Måns Groundstroem, bass
Ronnie Österberg, drums

Additional musicians: Hessu Hietanen, keyboards - Jukka Gustavson, organs - Paavo Maijanen, background vocals - Timo Kojo, background vocals
Produced by Wigwam
Engineered at Finnlevy by Mick Glossop and at Love Studios by Wigwam
Remixed at Love Studio
Cover by Timo Kelaranta/SAFTRA


See special article S.K.'s Supermarket, osa 1: Daemon Duncetan's Requestista Dark Albumiin.
Reviews:

Nigel Camilleri, Dutch Progressive Rock Page 03.12.2001.
LH, Uutislehti 100 21.01.2008:

Uutislehti 100 21.01.2008

Arto Pajukallio, Soundi 4/1978:

-- "Dark Album" on enemmän laululevy kuin pari edeltäjäänsä. Varsinaisilla sooloilla ei pelata kuin muutamaan otteeseen, vaan soitto on melko kollektiivista, usein pidättelevää ja aina tarkoituksenmukaista. Rekun kitarointi on soittimista eniten pinnalla ja jo tämä antaa aihetta monille kuunteluille. Rechardtin tyyli on helposti tunnistettava, niin phase shiftereiden ja flangereitten aikakautta kuin eletäänkin. Niin soinnin sävyt kuin itse soitto on ihastuttavan jännää, kirkasta ja koko ajan elävää. Ronnie on rumpalina tietenkin paikoillaan, aina tukemassa ja elävöittämässä eikä pahaa voi sanoa myöskään Måssen bassonsoitosta - tosin se saisi olla joskus vähän tuhdimpaa - tai Hessu Hietasen, Jukka Gustavsonin ja Jim Pembroken kosketinsoittelusta. Paavo Maijanen ja Timo Kojo laulavat taustoja, ja esimerkiksi Cheap Evening Returnissa on saatu aikaan hivelevän kaunis kuoro-osuus. Pientä miinusta on annettava ilmeisesti äänityksestä johtuvasta paikoittain hieman sameasta soundista, mikä ei kyllä ole mikään tappava haitta.
Jimpan avauspiisi Oh Marlene!, on kevyt jännästi naksuttava ralli elokuvarakkaudesta, ja osa sanoista on suoraan eräästä muutaman vuoden takaisesta kaikkien tuntemasta hitistä - pohtikaapas sitä. Gerald Manley Hopkinsin runoon sävelletty tuota vallassapysymisen juhlapäivää käsittelevä Silver Jubilee ja Helsingin katujen, öiden ja ihmisten maailmaa kuvaava Helsinki Nights ovat myös kepeämpiä lauluja. --
Pembroken lauluja lainkaan vähättelemättä Rekun sävellyksissä on kyllä poikkeuksellista ulottuvuutta ja syvyyttä, melodiaa ja kiinteää, kaiken herpaantumatta koossa pitävää otetta. Cheap Evening Return on akustisten kitaroiden myötä starttaava helmi, Mats Huldénin tekstittämä The Item Is the Totem mitä maagisimmin ja voimakkaimmin pyröteisiinsä imevä tanssi. Horace's Aborted Ripp-Off Scheme vie taas uusin keinoin vakuutuspetosten ja ihmeellisten tapahtumien maailmaan, samaten Vegetable Rumblen aikana löytää itsensä jostain aivan muualta ja vielä on tuo lavoilla jo mykistänyt hieno The Big Farewell. Sisäänkasvamisen myötä albumi tuntuu tarjoavan ehtymättä kauniisti säkenöiviä yksityiskohtia, ja mitä tutummaksi sisällön kanssa käy, sitä voimakkaammalta ja paremmalta se tuntuu. Raskashan tämä levy tavallaan on, mutta se ei todellakaan ole tarkoitettu taustamusiikiksi. Merkittävä osa sitä on tekstin maailma, joka ei ole, kaikkein helppotajuisinta tai aiheiltaan tavanomaisinta lyriikkaa, mutta johon paneutuminen kyllä tuottaa tulosta.

Pertti Hakala, Rare 3/1992:

Levyn aloittaa Pembroken säveltämä rennon letkeä Oh Marlene, jonka sanoitus on peräisin Nuclear Nightclubin ajoilta. Tuolloin Pembroke leikitteli ajatuksella, että hän kääntäisi englanniksi ja esittäisi muutamia suomalaisen rockin helmiä omina versioinaan. Yksi mielenkiinnon kohde oli Hectorin Olen hautausmaa ja toinen Juice Leskisen Marilyn, jonka Pembroke käänsikin - ja käytti tekstiä kun uudelle levylle tarvittiin pikaisesti uutta materiaalia Virginin hyllyttämien biisien tilalle! Pembroken kaksi muuta sävellystä eivät yllä Oh Marlenen tasolle; A-puolen päättävä, amerikkalaisen runoilijan Gerald Manley Hopkinsin tekstiin sävelletty The Silver Jubilee on levyn ainoa selvä täytebiisi, jota tosin Jukka Gustavsonin urkusoolo piristää, kun taas B-puolen lopettava Helsinki Nights onnistuu paremmin. Kappaleen sanoitus tosin on kuin matkaoppaasta revitty.
Rechardt loistaa levyllä niin säveltäjänä kuin kitaristinakin. Hänen biiseistään Cheap Evening Return on kenties kauneinta Wigwamia kautta aikojen. Akustinen kitara, hienot laulukuorot ja harkittu sovitus (jota on hieman miksausvaiheessa muutettu alkuperäisestä) tekee kappaleesta ikimuistoisen Wigwam-klassikon. Toisella tavalla mainio biisi on The Item Is The Totem, johon sanoituksen on tehnyt Mats Huldén. Rechardtin vähäeleinen, mutta äärimmäisen tyylitajuinen sooloilu viimeistelee biisistä täysverisen Wigwam-klassikon.
Kakkospuolen aloittaa Rechardtin Horace's Aborted Rip-off Scheme, joka yhdessä The Vegetable Rumblen kanssa selvimmin kielivät Wigwamin uudesta, selkiintyneestä linjasta. Edellisen levyn paikoin itsetarkoituksellisen monimutkaiset proge-kuviot ja Nuclear Nightclubin ajoittainen aneemisuus on korvattu rennommalla ja rokkaavammalla otteella. Näiden kahden menopalan väliin jää levyn paras raita, The Big Farewell. Se on pakahduttavan kaunis balladi, jossa sekä Rechadt että Pembroke yltävät parhaaseensa. Kappaleen toisena sanoittajana on toiminut nimimerkki Gobseck, vaikka levyetiketti virheellisesti kreditoikin hänet Vegetable Rumblen toiseksi sanoittajaksi.