Front cover (Love) | Front cover (Virgin and Cherry Red) |
Background vocals by Paavo Maijanen
Produced by Ronnie Leahy
Engineered by John Eden
Recorded at Virgin Manor (UK), January 1976
Cover art by Mats Huldén (Love edition), Clive Arrowsmith (Virgin edition)
2005 CD edition remastered by Pauli Saastamoinen at Finnvox Studios, September 2005
The 2010 Cherry Red Records edition:
Liner notes by Jim Pembroke and Petri Silas
Reissue devised, researched and co-ordinated by Mark Powell
Master prepared by Ben Wiseman at The Audio Archiving Company, London
Package design by Phil Smee at Waldo's Design & Dream Emporium
Artist liaison and publicity by Vicky Powell and Coralie Scott at Esoteric Arts
Angus MacKinnon: Guerrillas Of The Wigloo, Street Life
03.04.1976.
Dougie Gordon, Soundi 4/1976. (464kb)
Waldemar Wallenius, Soundi 5/1976.
Miles, New Musical Express 05.06.1976.
Allan Jones, Melody Maker 19.06.1976.
Washerwoman, Suosikki 7/1976.
Nigel Camilleri,
Dutch Progressive Rock Page 03.12.2001.
Achim Breiling, Babyblaue
website 10.12.2004.
Reginod, Progressive Ears website
23.03.2005.
Malcolm Dove, Classic Rock Presents Prog 15 (May 2010).
Pascal Laurent, Music in Belgium 14.05.2010.
Manuel da Achada, La Caja de Música website 20??.
Claes Johansen, Nuclear Netclub 18.10.2018.
Pertti Hakala, Rare 3/1992:
Levyn aloittaa kaksi Pembroken sävellystä, Sane
Again ja International Disaster. Ensinmainittu on
tunnelmaltaan lähes maanisen alakuloinen, jälkimmäisen ollessa
puolestaan näppärä ja tarttuva pop-biisi. Sitä seuraa
tarpeeton, Timedanceksi nimetty minuutin mittainen pätkä
kollektiivisesti sävellettyä studiojamia. Se edeltää levyn
parasta kappaletta, Rechardtin sävellystä Colossus, joka
onnistuneesti yhdistää Wigwamin eri elementtejä. Colossus
osoittaa, että Österbergin ja Groundstroemin saumaton
yhteistyö muodostaa uuden Wigwam-soundin peruskiven. Kompin
rooli korostuu myös A-puolen hienosti päättävällä raidakka Eddie
and the boys, jossa kuullaan oikeastaan levyn ensimmäiset
kitarasoolot ja Jim Pembroken(!) marimbansoittoa.
B-puolen avaa levyn nimiraita, joka kappaleena on ehkä hieman
liian pitkä, ja Rechardt-mittapuun mukaan vaisuhko kitarasoolo
kuulostaa hieman päälleliimatulta. Sitä seuraava Pembroken June
May Be Too Late on takuuvarmaa Wigwamia, ovelan kitarakuvion
sisältävä menopala. Raidalla laulaa taustoja vanha tuttu Paavo
Maijanen, joka on mukana myös biisillä Never Turn You In.
Tuo jo Hyde Parkin keikalla soitettu kappale on harvinainen
yhteissävellys Pembrokelta ja Rechardtilta, rauhallisen
mietteliäs Wigwam-balladi. Rechardt on ollut Pembroken kanssa
yhteistyössä myös levyn päätösraidalla In A Nutshell,
tällä kertaa tosin sanoittajana. Huvittavaa kyllä, sävellys
toimisi paremmin instrumentaalina, ilman Pembroken maneerista
laulu"tulkintaa".