Jim Pembroke Albums: Hot Thumbs O'Riley: Wicked Ivory


Cover art of Hot Thumbs O'Riley's 1973 Charisma edition
Front cover (Love) Front cover (Charisma)
Front cover (Love) Front cover (Charisma)
  1. Warm Rumours
  2. Currently Cheesing
  3. No Flies On Auntie
  4. Dust My Shovel
  5. Harmless Vibration
  6. Cosmic Rot

  7. Wicked Ivory
  8. Tiptoe Through The Graveyard
  9. Sunday In Gopher Gulch
  10. Grass For Blades
  11. The Decline Of The House Of Lords
Songs and lyrics by Jim Pembroke

LP:
Love Records LRLP 52 (1972)
In the UK: Charisma CAS 1071 (1973)
CD:
Love/Siboney LRCD 52 (1992)
Love/Siboney LRCD 52 (2005)


Siboney's Hot Thumbs O'Riley page
Hot Thumbs O'Riley, pianos, harmonium, guitar, harmonica, vocals
Ronnie Österberg, drums
Mats Huldén, bass
Pekka Pohjola, bass
Måns Groundstroem, bass
Jukka Gustavson, organ

Soila Ahlgren, Erkki Inkinen, Martti Pajanne, Ahti Pilvi, Rauno Salminen, Jaakko Santasalo, strings

Produced by Måns Groundstroem, Ronnie Österberg
Engineered by Erkki Hyvönen
Recorded at Finnvox Studios, Helsinki, March 1972
Cover painting by Hot Thumbs O'Riley

2005 edition remastered by Pauli Saastamoinen at Finnvox Studios, Helsinki, March 2005


Wicked Ivory lyrics
Reviews:

Suonna Kononen, Karjalainen 17.05.2005.
Jussi Niemi, Soundi 5/2005.

Tapio Korjus, Musa 2/1972:

Pembroke käyttää sävellyksissään hienosti hyväkseen aineksia rikkaasta anglo-amerikkalaisesta laulu- ja iskelmäperinteestä: niissä on häivähdyksiä englantilaisesta tanssihallien musiikista vuosikymmenien takaa, Tin Pan Alleysta, bluesista. Kuten David Bowiekin, Jim rakentelee näistä aineksista aivan uudenlaista omalaatuista rock-musiikkiaan.
Jim on tuhatkasvoinen ja -ääninen mies, joka uralla niin erilainen. Palapelin kokonaan koonnut ehkä löytää Jimin itsensä. Hänen huumorinsa on yhtä aikaa sekä pisteliästä että kreisin hersyvää, hieman kuin Dylanilla tai Lennonilla. Valtionpäämiehet, jotka ovat vastuussa maailman nykyisestä menosta hän panee neuvottelemaan rauhasta seurallisella tavalla - tanssimaan valssia keskenään. Hän ei ole kuitenkaan kovin toiveikas tulevaisuuden suhteen, joten "järjestäkää minulle lentolippu Saturnukseen tai Plutoon tai Venukseen (halpa lento keskellä viikkoa mikäli mahdollista)". Kuten Dylan, Pembroke tuo esiin epäkohtia, mutta kumpikaan ei pysty esittämään vastauksia ongelmiin. Dylan sanoi vastauksen löytyvän tuulen äänestä, Pembroke on jopa valmis vetäytymään yhteiskunnastamme mikäli se ei muutu paremmaksi - vaikka Venukseen.
Albumilla on käytetty runsaasti ääniefektejä ja oman lisävärinsä tuovat kappaleiden välissä kuultavat Jimin möreällä, purukumia jauhavalla äänellä esittämät spiikkaukset. Kokonaisuus on kuin jostain klubista lähetettävä suora radio-ohjelma välikohtauksineen kaikkineen. Ennen kuin levy päättyy loistavaan vanhan englantilaisen aristokraattipoliitikon hautajaislauluun (grande finale - jouset ja kaikki) ehditään kuulla ja kokea kaikenlaista.
Tavataan kosminen sekoilija, täti Giselda hoitamassa puutarhaansa (eivätkä kärpäset viihdy hänen ihollaan), etelävaltioiden jenkki kaivamassa lapiolla hautoja ja etsimässä uhria (ja jos uhria ei löydy, hän peruuttaa Lifen tilauksensa) ja muita eriskummallisia tyyppejä, kuin jonkun näytelmän sankareita. Ei loppujen lopuksi kuitenkaan niin eriskummallisia, pikemminkin ihmisiä paljon suuremmasta ja hullummasta näytelmästä - tästä maailmasta.
Sävelmät saattavat ensi alkuun vaikuttaa turhan pelkistetyiltä ja särmikkäiltä, mutta niistä pitää joka kuuntelukerralla yhä enemmän. Niissä on moninaisuutta, värejä ja suorastaan magneettista vetovoimaa. Ja Jim käyttelee ääntään kuin muovailuvahaa, se taipuu mitä erilaisimpiin sävyihin ja tunnelmiin.
Laulamisen ohella Jim soittaa levyllä pianoa, harmoonia, kitaraa ja huuliharppua. Ronnie Österberg on rummuissa ja Jukka Gustavson tuo lisäsävyjä uruillaan. Basisteina toimivat Mosse Groundstroem, Pekka Pohjola ja Mats Hulden. Tuottajat Mosse ja Ronnie sekä äänittäjä Eki Hyvönen ansaitsevat erikoismaininnan, sillä albumin soundi on todella hyvä. Jim on itse piirtänyt albuminsa mainiot kannet ja niiden sisälle on painettu kuuntelua helpottamaan laulujen sanat. Kunhan Love Records vielä saisi kehitettyä mukaan monisteen, jossa olisivat tekstit pätevästi suomennettuina, homma olisi täydellinen.


Korjuksen Wicked Ivorysta esittämiin huomioihin voisi lisätä sen, että pienten melodianpätkien tuhlaileva käyttö ja kappaleiden sitominen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi tuovat mieleen Henry's -biisisarjan, jonka Pembroke oli säveltänyt Wigwamin ensialbumille Hard 'n' Horny. Koska Wicked Ivorylla on kyse kokonaisvaltaisesta sukelluksesta Hot Thumbs O'Rileyn sielunmaisemaan, ei ole tosiaankaan kovin mielekästä ruotia yksittäisten biisien ominaisuuksia tai arvottaa niitä huonommiksi ja paremmiksi. Erikseen kannattaa kuitenkin mainita levyn tunnetuin kappale Grass For Blades, joka syntyi Vietnamin sodan herättämistä tunteista. Siinä missä muut biisit poukkoilevat ja hyppelehtivät hervottomasti Grass For Blades on muodoltaan yksinkertainen balladi. Kyse on sekä Pembroken että Wigwamin klassikosta, sillä yhtye soitti kappaleen lähes jokaisella keikallaan ja levytti sen paitsi Live Music From The Twilight Zonelle myös uudelleen studiossa Dark Album -sessioiden aikana. Wicked Ivorylla kappale katkeaa ikään kuin kesken, mihin proosallisena syynä oli nauhan loppuminen studiossa!

Vaikka Wicked Ivory on mielenkiintoinen levy ja sitä pidetään jopa Pembroken "päätyönä", se ei välttämättä avaudu aivan helposti. Ja huolimatta siitä että albumi edustaa Pembrokea epäilemättä estottomillaan ja persoonallisimmillaan, muutamasta biisistä (esim. The Decline Of The House Of Lords) kuulisi mielellään myös "normalisoidun" version. Wicked Ivoryn ensimmäiseen cd-painokseen ei ole valitettavasti liitetty laulujen sanoja, mutta vuoden 2005 painoksessa ne ovat mukana, samoin kuin Jimin hervoton tarina Silas H.T. O'Rileystä sekä vuonna 1973 Englannissa julkaistun Charisma-painoksen etukansi.

-- Mikko Meriläinen 1998/2005