Additional musicians: Fitz Jenkins, double bass - Downtown Dixie Tigers Jazz Band - Marjoriitta Gustavson, vocals - Otto
Donner, string arrangements
Produced by Otto Donner
Engineered by Erkki Hyvönen
Recorded at Finnvox studios, Helsinki, November 1969
24-bit digitally remastered edition:
Remastering by Pauli Saastamoinen / Finnvox Studios, Helsinki, January 2003
Photos by Jorma Auersalo
Layout by Japa Mattila
Anonymous, Stump 1/1970.
Mikko Saarela, Rumba 8/1991.
Nigel Camilleri, Dutch
Progressive Rock Page 03.12.2001.
Reginod, Progressive Ears website 22.12.2002.
Jarkko Nieminen, Rytmi 2/2003.
Suonna Kononen, Karjalainen 09.04.2003.
Jouko Ruokosenmäki, Soundi 4/2003.
Pertti Ojala, Pieksämäen Lehti 29.06.2003.
Juha Rantala, Pop-lehti 3/2003.
Achim Breiling, Babyblaue
website 22.12.2004.
Pertti Hakala, Rare 2/1992:
A-puoli on silkkaa Gustavsonia: aloitus- ja
päätösraidat ovat urkupainotteisia, hieman jazzahtavia
instrumentaaleja, joissa Gustavsonin tyylitaju ja häikäisevä
tekniikka tulevat hienosti esille. En
aio paeta on levyn ensimmäinen laulubiisi, ja tekstiltään
aivan omaa luokkaansa siihenastisessa Suomi-rockissa. Gustavson
esittää vahvasti pessimistisiä ajatuksia, mutta ei saarnaa tai
julista, vaan ennemminkin pohdiskelee ja esittää kysymyksiä.
Sama pätee myös levyn toiseen suomenkieliseen sanoitukseen Neron
muistolle, hyvää yötä, jolle on mahdutettu teräviä
oivalluksia jopa niin runsaskätisesti että kaikki säkeistöt
eivät ole yksinkertaisesti mahtuneet mukaan lopulliseen
versioon. Myös toteutus on jäänyt hieman keskeneräiseksi,
vaikka Marjoriitta "Jukan sisko" Gustavsonin vierailu
puheosuuksissa piristääkin kokonaisuutta. Gustavsonin
ensimmäinen englanninkielinen laulubiisi Guardian angel, the
future sen sijaan toimii hyvin. Kappaleen funkyn keskiosan
kruunaa Gustavsonin upea Stevie Winwood -vaikutteinen lauluosuus.
Hard'n Hornyn kakkospuoli on luku sinänsä. Pembroken
säveltämä ja sanoittama yhdeksänosainen Henry's...-kokonaisuus
on tasapainoisinta ja kehittyneintä pop-musiikkia, mitä
Suomessa oli tuohon mennessä tehty. Kaikessa
monimuotoisuudessaan ja kekseliäisyydessään Hard 'n Hornyn
kakkospuoli vertautuu lähinnä myöhäiskauden Beatlesiin, eikä
vaikutelmaa hälvennä vähääkään Pembroken absurdit tekstit
ja beatlesmainen laulutulkinta. Oman maukkaan lisänsä
Henry's-kokonaisuuteen tuovat vierailevat taiteilijat: Fitz
Jenkins (kontrabasso raidalla Henry's mountain range and
thereabouts), DDT Jazz band (dixieland-orkesteri kappaleessa Henry's
hard'n'horny all-niter) ja Henrik Otto Donnerin
tyylitajuisesti sovittamat ja johtamat jouset.