|  |  | 
| Front cover | Label, side one (Virgin) | 
Additional musicians: Esa Kotilainen, keyboards - Paavo Maijanen, backing vocals
Produced by Paavo Maijanen
Recorded at Marcus Music, Stockholm (SWE)
Mixed by Leif Måses
Cover art by Mats Huldén
Cd 24-bit remastering in the 2000 edition by Pauli Saastamoinen at Finnvox Studios 6/2000
The 2010 Cherry Red Records edition:
Liner notes by Jim Pembroke and Petri Silas
Reissue devised, researched and co-ordinated by Mark Powell
Master prepared by Ben Wiseman at The Audio Archiving Company, London
Package design by Phil Smee at Waldo's Design & Dream Emporium
Artist liaison and publicity by Vicky Powell and Coralie Scott at Esoteric Arts
Unknown, Bacus 12.06.1975.
Waldemar Wallenius, Soundi 6/1975.
Arto Pajukallio, Kansan Uutiset 03.07.1975.
Angus MacKinnon, Sounds 05.07.1975.
Ari Puukka, Musa 6-7/1975.
Tony Stewart, New Musical Express 26.07.1975.
Allan Jones, Melody Maker 09.08.1975.
Eero Laakso, Keski-Uusimaa 16.08.1975.
Mikael Wiik, Intro 9/1975.
Mikko Saarela, Rumba 8/1991.
Tommy Schönenberg, Tommy's Forest 
of Progressive Rock web site.
Harri Uusitorppa, Helsingin Sanomat 08.07.2000.
Suonna Kononen, Karjalainen 01.08.2000.
Petri Silas, Soundi 8/2000.
Robert Silverstein, mwe3.com web 
site September 2000.
ffroyd, Progressive Ears web site 
01.01.2001.
Nigel Camilleri, 
Dutch Progressive Rock Page 03.12.2001.
Ferran Lizana, La Caja de 
Música web site.
Jochen Rindfrey, 
Babyblaue website 11.08.2004.
Tim Jonathan Kleinecke, 
Nordische Musik website 200?.
Rolf Jacksen, Head Heritage website 22.09.2007.
Malcolm Dove, Classic Rock Presents Prog 15 (May 2010).
Pascal Laurent, Music in Belgium 10.05.2010.
Claes Johansen, Nuclear Netclub 18.10.2018.
Pertti Hakala, Rare 3/1992:
Musiikillisesti Nuclear Nightclubin
                kiinnostavinta antia ovat Rekku Rechardtin
                sävellykset. Niissä yhtyeen tukeva ja
                kurinalainen ilmaisu yhdistyy ihanteellisella
                tavalla kunnianhimoiseen musiikilliseen
                ajatteluun.
                Levyn kakkospuolen aloittava Do or Die on
                malliesimerkki hienosta Rechardt-biisistä - ja
                samalla levyn paras yksittäinen sävellys.
                Biisiin on saatu puhallettua sitä energiaa ja
                henkeä, joka oli vakuuttanut jo yhtyeen keikalla
                nähneet. Toinen keikkabravuuri, Bless Your
                Lucky Stars ei onnistu yhtä hyvin, sillä
                Pembroken lauluosuutta on käsitelty jollain
                epämääräisellä efektillä, ja se vie terän
                sinänsä nerokkaasta biisistä. Hieman
                tavanomaisempaa musiikillista näkemystä
                tarjoilee Save My Money & Name, jossa
                Maijasen laulamat köörit soivat komeasti.
                Rechardtin ja samalla koko levyn heikointa antia
                on päätösbiisiksi laitettu instrumentaalijytä
                Pig Storm, joka oli mukana jo
                livetuplalla. Kappale onkin otettu levylle mukaan
                täytebiisiksi: omaa uutta materiaalia ei
                yksinkertaisesti ollut riittävästi studioon
                mentäessä.
                Rechardtin lisäksi Jim Pembroke on hyvin esillä
                läpi koko levyn. Hän on sanoittanut levyn
                kaikki kappaleet (Bless Your Lucky Starsin
                yhdessä Rechardtin kanssa), ja hän myös
                tulkitsee ne omalla värikkäällä ja
                jäljittelemättömällä tavallaan. Parasta
                Pembrokea tarjoillaan heti levyn aloittavalla
                nimiraidalla, mutta myös kakkospuolen Simple
                Human Kindness on biisi paikallaan;
                moniulotteinen, värikäs ja dynaaminen.
                huolellisesta toteutuksestaan ja hienosta
                kitarasoolostaan huolimatta singleltäkin tuttu Kite
                jää hieman kahden muun Pembroke-sävellyksen
                varjoon.
                Levyn ainoa heikko lenkki on hieman lattea
                soundipolitiikka. Vaikka levy on
                äänitysteknisesti huolella toteutettu, on
                kokonaissoundi jäänyt liian vaisuksi. Levyn
                tekovaiheessa on syntetisoija-, kitara- ja
                lauluosuuksiin selvästikin paneuduttu, mutta
                samalla rytmiryhmä on jäänyt hieman
                lapsipuolen asemaan. Komppi saisi jytistä
                jämäkämmin.